1. Satyagraha (totuusvoima): Tämä on Gandhin filosofian ja käytännön kulmakivi. Siihen kuuluu väkivallaton vastustuskyky epäoikeudenmukaisuudelle, totuuden ja vanhurskauden puolesta turvautumatta väkivaltaan. Tämä sisälsi:
* siviili -tottelemattomuus: Kieltäytyminen noudattamasta epäoikeudenmukaisia lakeja, kuten Salt Satyagraha, jossa intialaiset uhmasivat Ison -Britannian suolaveroa tekemällä omaa suolaa.
* yhteistyöhön: Brittiläisten tavaroiden ja instituutioiden boikotointi, kuten kieltäytyminen ostamasta brittiläistä kangasta, osallistuvat valtion kouluihin tai osallistumaan vaaleihin.
* paasto: Gandhi käytti paastoamista itsenäisenä itseään ja painostaa poliittisia muutoksia, kuten hänen paastossaan hindu-muslimien yhtenäisyyden ja koskemattomuuden vastaisesti.
2. Ahimsa (väkivallattomuus): Gandhi uskoi kaikkien olentojen luontaiseen hyvyyteen sekä rakkauden ja myötätunnon voimaan. Tämä periaate juurtui syvästi hänen hinduihinsa ja Jainin uskomuksiin. Hän korosti:
* Rakkaus sortajalle: Gandhi uskoi rakastamaan sortajaa ja osoittamaan heille ystävällisyyttä, vaikka vastustivat heidän sortoa.
* Itsevaikuttaminen: Hän oli halukas kestämään kipua ja kärsimään itseään sen sijaan, että aiheuttaisi sitä muille. Hänet lyötiin usein ja vangittiin toimistaan.
3. Totuus ja oikeudenmukaisuus: Gandhi korosti totuuden ja oikeudenmukaisuuden merkitystä hänen taistelussaan. Hän uskoi, että nämä periaatteet olivat välttämättömiä oikeudenmukaiselle ja rauhalliselle yhteiskunnalle.
4. Massan mobilisointi: Gandhi oli mestari massojen mobilisoinnissa. Hän käytti julkisia kokouksia, puheita ja marsseja lisätäkseen tietoisuutta Ison -Britannian hallinnon epäoikeudenmukaisuuksista ja innostaakseen ihmisiä ryhtymään toimiin.
5. Satyagraha Ashrams: Gandhi perusti Satyagraha Ashramsin, missä hän koulutti seuraajia väkivallattoman vastarinnan periaatteisiin. Nämä ashramit toimivat oppimisen ja aktivismin keskuksina.
6. Julkiset vetoomukset: Gandhi kirjoitti laajasti ja usein käytettyjä julkisia vetoomuksia, kirjeitä ja artikkeleita tavoittaakseen laajemman yleisön ja rakentaakseen kansainvälistä tukea Intian itsenäisyysliikkeelle.
On tärkeää huomata, että Gandhin menetelmiä ei aina hyväksytty Intian itsenäisyysliikkeessä. Jotkut väittivät radikaalimmista ja väkivaltaisemmista lähestymistavoista, kun taas toiset kyseenalaistivat hänen tehokkuutensa. Hänen horjumaton sitoutuminen väkivallattomuuteen ja hänen kykynsä inspiroida miljoonia kuitenkin vaikuttivat merkittävästi Intian mahdolliseen riippumattomuuteen.