Väkivallaton vastarinta:
* Boikotit: Hän osallistui apartheid-politiikkaa valvovien yritysten ja instituutioiden boikottiin.
* Rauhanomaiset mielenosoitukset: Hän järjesti ja osallistui rauhanomaisiin mielenosoituksiin, marsseihin ja mielenosoituksiin.
* Kansalaistottelemattomuus: Hän ja hänen toverinsa rikkoivat epäoikeudenmukaisia lakeja, kuten niitä, jotka kielsivät mustia asumasta tietyillä alueilla tai äänestämästä.
Aseellinen taistelu:
* Sabotaasi: Mandela ja hänen organisaationsa Umkhonto we Sizwe (Kansakunnan keihäs) suorittivat sabotaasitoimia hallituksen rakennuksia ja infrastruktuuria vastaan.
* Sotilaskoulutus: Mandela sai koulutusta sotilastaktiikoista ja -strategiasta, ja hän auttoi perustamaan harjoitusleireitä taistelijoita varten.
Poliittinen aktivismi:
* Poliittinen järjestäytyminen: Mandela auttoi perustamaan Afrikan kansalliskongressin (ANC), poliittisen puolueen, joka on sitoutunut lopettamaan apartheidin. Hän toimi useissa johtotehtävissä ANC:ssä, mukaan lukien sen presidentti.
* Kansainvälinen diplomatia: Hän matkusti kansainvälisesti lisätäkseen tietoisuutta apartheidista ja saadakseen tukea apartheidin vastaiselle liikkeelle.
On tärkeää huomata, että Mandelan näkemykset väkivallasta kehittyivät ajan myötä. Aluksi hän uskoi, että aseellinen taistelu oli tarpeen muutoksen saavuttamiseksi. Vankilasta vapautumisensa jälkeen hän kuitenkin kannatti rauhanomaista vastarintaa ja sovintoa.
Samalla kun Mandela käytti erilaisia menetelmiä, hän säilytti jatkuvasti sitoutumisensa demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien perusperiaatteisiin. Hänen perintönsä ei ole vain hänen taistelussaan apartheidia vastaan, vaan myös hänen horjumattomassa uskossaan väkivallattomuuteen ja anteeksiannon voimaan.