* Mytologia: Kirja nojautuu voimakkaasti kreikkalaiseen mytologiaan, jossa fantastiset olennot ja tapahtumat ovat jo luonnostaan liioiteltuja. Joten jättiläinen kyklooppi tai hirviömäinen härkä ei ole tarinan kontekstissa hyperbolia, vaan pikemminkin osa vakiintunutta maailmaa.
* Humoristinen liioittelua: Kirjassa käytetään usein liioittelua komedian vaikutuksen saavuttamiseksi, mikä hämärtää rajoja hyperbolin ja yksinkertaisesti hauskan olemisen välillä. Esimerkiksi Percy kuvailee nälkäänsä tai kamppailuaan voimiensa kanssa.
* Dramaattinen jännitys: Liioittamisen käyttö voi lisätä jännitystä ja jännitystä. Esimerkiksi tietyn hirviön vaaran tai tilanteen kiireellisyyden kuvaaminen.
Esimerkkejä siitä, mitä *voidaan* pitää hyperboleina:
* "Suolaveden haju oli niin voimakas, että luulin hukkuvani." Vaikka tuoksu saattaa olla voimakas, väite on selvästi liioiteltu vaikutuksen kannalta.
* "Sydämeni hakkasi niin nopeasti, että luulin sen repeävän ulos rinnastani." Tämä on klassinen esimerkki kuvitteellisesta kielestä, jota käytetään välittämään voimakkaita tunteita.
Johtopäätös:
"The Sea of Monsters" ei karkaa dramaattista kieltä ja liioittelua, mutta yksittäisiä tapauksia on vaikea leimata hyperboleiksi, koska kirjan fantastinen ympäristö ja tarinankerrontatyyli sopivat elämää suurempiin kuvauksiin.