1. Noitaoikeudenkäynnit ja totuus :Näytelmä pyörii Salemin noitaoikeudenkäynneissä, joissa henkilöitä syytettiin ja vainottiin spektrin todisteiden ja kuulopuheiden perusteella. Ironista kyllä, totuuden paljastamiseen tähtäävä prosessi johtaa viattomien ihmisten tuomitsemiseen. Tämä ironia korostaa totuuden haurautta ja riittämättömiin todisteisiin perustuvien hätäisten tuomioiden vaaroja.
2. Väärät syytökset ja puhtaus :Monet näytelmän hahmot esittävät vääriä syytöksiä muita vastaan henkilökohtaisten kaunojen tai halujen ruokkimana. Ironista on kuitenkin siinä, että nämä syyttäjät esittävät itsensä usein hyveellisinä ja moraalisesti rehellisinä. Tämä vastakohta heidän tekojensa ja heidän tunnustamansa vanhurskautensa välillä korostaa yhteisössä vallitsevaa tekopyhyyttä ja petosta.
3. John Proctorin tunnustus ja lunastus :John Proctor, arvostettu mies Salemissa, kiistää aluksi osallisuutensa noituuteen suojellakseen vaimoaan Elizabethia. Ironista kyllä, hänen tunnustuksensa, jonka hän uskoo lunastavan hänet ja pelastavan hänen henkensä, johtaa lopulta hänen tuomitsemiseen ja teloitukseen. Tämä ironia korostaa ihmisluonnon monimutkaisuutta ja moraalisten valintojen seurauksia.
4. Abigail Williamsin voima ja haavoittuvuus :Abigail Williams, oikeudenkäyntien ensisijainen syyttäjä, saa valtavaa valtaa ja vaikutusvaltaa syytöksiensä ansiosta. Hänen voimansa on kuitenkin rakennettu valheille ja petokselle, mikä tekee hänestä haavoittuvan paljastukselle ja romahtamiselle. Tämä ironia korostaa vallan ohimenevää luonnetta ja sosiaalisten hierarkioiden haurautta.
5. Yhteinen hulluus ja rationaalisuus :Salemin yhteisö joutuu joukkohysteriaan noitaoikeudenkäyntien aikana, ja monet ihmiset seuraavat sokeasti syytöksiä ilman kriittistä ajattelua. Ironista kyllä, nämä oikeudenkäynnit käydään laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden varjolla, mikä on ristiriidassa kaupungissa vallitsevan irrationaalisuuden kanssa. Tämä rationaalisuuden ja kollektiivisen hulluuden välinen ristiriita havainnollistaa ihmisyhteisöjen alttiutta manipulaatiolle ja pelolle.
6. Danforthin ylimielisyys ja tietämättömyys :Tuomari Danforth, oikeudenkäyntien johtava tuomari, on ylpeä auktoriteettistaan ja horjumattomasta uskostaan lakiin. Hänen ylimielisyytensä sokeuttaa hänet kuitenkin menettelyn epäoikeudenmukaisuuksilta ja puutteilta. Ironista kyllä, hänen oikeuden tavoittelunsa johtaa oikeuden virheeseen ja korostaa hallitsemattoman vallan ja dogmaattisten uskomusten vaaroja.
7. Abigailin paljastaminen ja ilmestys :Näytelmän viimeisessä näytöksessä Abigailin todellinen luonne paljastuu paljastaen hänen manipuloinnin ja petoksen. Tämä paljastus tulee kuitenkin liian myöhään, koska vahinko on jo tapahtunut. Tämä tapahtumien käänne korostaa viivästyneen oikeuden teemaa ja hallitsemattoman ilkeyden seurauksia.