1. Luonnehdinta:
* Elokuvat liioittelevat usein Sherlockin omituisuuksia. Vaikka Doylen Holmes on varmasti epätavallinen, elokuvat pyrkivät vahvistamaan hänen omituisuutensa (kuten hänen huumeidenkäyttönsä tai hänen piittaamattomuutensa sosiaalisista normeista) saadakseen dramaattisen vaikutuksen. Tämä voi joskus kuvata hänet arvaamattomammaksi ja vähemmän älykkääksi kuin kirjoissa.
* Watsonia kuvataan usein vähemmän pätevänä. Kirjoissa Watson on taitava lääkäri ja luotettava ystävä, joka usein avustaa Holmesia vähennyksissä. Elokuvissa hänet kuvataan usein töykeämmäksi ja Holmesiin riippuvaisemmaksi, mikä voi vähentää hänen rooliaan ja merkitystään.
* Muut merkit vaihdetaan usein. Kirjoissa on useita sivuhahmoja, joista osa on saanut näkyvämpiä rooleja elokuvissa (kuten Mycroft Holmes), kun taas toiset jätetään kokonaan pois. Nämä mukautukset voivat muuttaa hahmojen välisiä suhteita ja tarinoiden dynamiikkaa.
2. Juoni ja mysteeri:
* Elokuvat yksinkertaistavat usein mysteereitä. Doylen tarinat tunnetaan monimutkaisista juoneistaan ja monimutkaisista päätelmissään. Joskus elokuvat tehostavat näitä mysteereitä, mikä tekee niistä helpompia seurata laajemman yleisön kannalta, mutta menettävät osan älyllisestä monimutkaisuudesta.
* Elokuvat lisäävät usein toimintaa ja näytelmää. Monet Sherlock Holmes -elokuvat tuovat tarinoihin toimintajaksoja ja visuaalisia tehosteita houkutellakseen nykyyleisöä. Vaikka kirjat ovat täynnä jännitystä, ne keskittyvät enemmän älylliseen päättelyprosessiin kuin fyysisiin yhteenotoihin.
* Elokuvat poikkeavat joskus alkuperäisestä juonesta. Vaikka jotkut elokuvat pysyvät uskollisina tietyille Doyle-tarinoille, toiset ottavat vapauden lähdemateriaalin kanssa lisäämällä uusia hahmoja, alajuttuja tai jopa täysin alkuperäisiä tapauksia.
3. Sävy ja tunnelma:
* Elokuvien sävy voi vaihdella. Jotkut elokuvat vangitsevat Doylen tarinoiden viktoriaanista tunnelmaa, kun taas toisissa on modernimpi tai komediallinen lähestymistapa. Alkuperäiset kirjat on yleensä kirjoitettu vakavalla, usein makaaberilla sävyllä, kun taas elokuvat voivat tutkia laajempaa genrevalikoimaa.
* Elokuvat korostavat usein visuaalista tarinankerrontaa. Elokuvan, lavastuksen ja pukujen käyttö voi lisätä tarinoiden visuaalista vaikutusta. Vaikka kirjat luottavat vahvasti kirjoitettuun sanaan tunnelman ja jännityksen luomiseksi, elokuvissa voidaan hyödyntää visuaalisia elementtejä saadakseen katsojia lisää mukaan.
Yhteenveto:
Vaikka Sherlock Holmes -elokuvat tarjoavat nautinnollisen ja helposti lähestyttävän tavan kokea tarinoita, ne eroavat usein lähdemateriaalista luonnehdinnan, juonen, sävyn ja tunnelman suhteen. On tärkeää muistaa, että elokuvat ovat sovituksia, eivätkä ne välttämättä aina heijasta tarkasti alkuperäisten kirjojen vivahteita ja monimutkaisuutta. He voivat kuitenkin tarjota ainutlaatuisen ja viihdyttävän näkökulman Sherlock Holmesin maailmaan.