Tässä on muutamia elementtejä tarinassa, jotka edistävät suunniteltua tunnelmaa:
1. Asetus:
- Poe asettaa tarinan kylmään ja pimeään kellariin korostaen ympäristön eristyneisyyttä ja klaustrofobiaa.
2. Tahdistus:
- Tarinan vauhti kasvattaa hitaasti jännitystä, kun Montresor johdattaa Fortunaton syvemmälle katakombeihin ja synnyttää tunteen lähestyvästä tuhosta.
3. Symboliikka:
- Itse Amontilladon tynnyristä tulee symboli uhkaavasta vaarasta ja tuhosta, joka odottaa Fortunatoa.
4. Ironia:
- Ironian käyttö lisää tarinan hämmentävää luonnetta. Esimerkiksi Fortunato huomauttaa ironisesti:"En kuole yskään" hetkiä ennen kuin hän joutuu Montresorin juonen uhriksi.
5. Epäluotettava kertoja:
- Montresorin epäluotettavuus kertojana lisää epävarmuutta ja saa lukijat kyseenalaistamaan hänen tekojensa todelliset motiivit luoden epäluottamuksen ja epäilyksen ilmapiirin.
6. Psykologinen kauhu:
- Poe tutkii ihmisluonnon synkkiä ja kieroutuneita puolia, erityisesti pakkomielteen, koston ja julmuuden kyvyn teemoja. Tämä psykologinen tutkimus lisää tarinan kauhun tunnetta.
7. Ennakkokuva:
- Poe käyttää ennakointia taitavasti vihjaillakseen Fortunatoa odottavaan synkän kohtaloon ja luo lukijan mieleen kauhun ja odotuksen tunteen.
Yhdistelemällä näitä elementtejä Poe luo syvästi hämmentävän ja jännittävän tunnelman "Amontilladon tynnyriin", jolloin lukijat tuntevat olonsa häiriintyneiksi ja levottomiksi vielä pitkään tarinan päättymisen jälkeen.