Romaani on kirjoitettu Brunon, yhdeksänvuotiaan saksalaisen pojan näkökulmasta, joka ei ole tietoinen isänsä työn todellisesta luonteesta ja heidän kotinsa viereisellä keskitysleirillä tehdyistä julmuuksista. Brunon silmin lukijat todistavat jyrkkää vastakohtaa hänen etuoikeutetun elämän ja Shmuelin ja muiden leirin vankien kohtaaman ankaran todellisuuden välillä.
Boynen hahmokuvaus korostaa sodan ja ennakkoluulojen tuhoisia vaikutuksia sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Brunon muuttuminen naiivista lapsesta ihmiseksi, joka alkaa kyseenalaistaa ympäröivää maailmaa, korostaa koulutuksen ja empatian merkitystä vihan ja suvaitsemattomuuden torjunnassa. Brunon ja Shmuelin välinen ystävyys on olosuhteiden asettamista esteistä huolimatta vahva symboli ihmishengen kestävyydestä jopa käsittämättömien kärsimysten edessä.
Lisäksi Boynen yksinkertaisen kielen ja suoraviivaisen tarinankerronta antaa tapahtumien vakavuuden koskettaa syvästi lukijoita, niin nuoria kuin vanhojakin. Esittämällä holokaustin kauhut lapsen näkökulmasta, hän välittää näiden tapahtumien syvän vaikutuksen turvautumatta graafisiin kuvauksiin. Tämä lähestymistapa korostaa yleismaailmallista viestiä, että sota ja suvaitsemattomuus ovat tuhoisia voimia, joita on vastustettava ja poistettava.
Kaiken kaikkiaan "Poika raidallisessa pyjamassa" toimii koskettavana muistutuksena hallitsemattomien ennakkoluulojen ja vihan seurauksista, ja se puolustaa voimakkaasti rauhaa, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri taustoista tulevien ihmisten keskuudessa.