Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, ja sen rivit ovat usein lyhyitä ja katkonaisia. Tämä antaa runolle kiireellisyyden tunteen ja välittää puhujan tunnetilan. Kieli on myös hyvin suoraa, eikä puhuja karkaa ilmaista suruaan.
Runon lopussa puhuja sanoo, että he eivät koskaan unohda päivää, jolloin heidän rakkaansa kuoli. Runo on voimakas ja liikuttava surun tutkiminen, ja se vangitsee menetyksen ja eristäytymisen tunteen, joka voi tulla kuoleman mukana.
Tässä on lähempi katsaus runon kuviin ja symboliikkaan:
* Jää ja lumi: Runon jää ja lumi edustavat puhujan tuntemaa kylmyyttä ja eristyneisyyttä. Ne ovat myös kuoleman symboli, koska ne liittyvät talveen ja elämän loppuun.
* Loukkuun: Puhuja tuntee olevansa jäätyneen maailman loukussa, eivätkä voi paeta surunsa tuskaa. Tämä ilmaistaan käyttämällä sanoja "jäänyt" ja "jäätynyt".
* Kiireellisyys: Runon lyhyet, katkonaiset rivit antavat sen kiireellisyyden tunteen. Tämä välittää puhujan tunnetilan ja osoittaa, kuinka he kamppailevat selviytyäkseen surustaan.
* Suora kieli: Runon kieli on hyvin suoraa, eikä puhuja karkaa ilmaista suruaan. Tämä käy ilmi sellaisista riveistä kuin "En koskaan unohda päivää, jolloin kuolit" ja "Olen eksyksissä ilman sinua".
17. helmikuuta on voimakas ja liikuttava surun tutkiminen, ja se vangitsee menetyksen ja eristäytymisen tunteen, joka voi tulla kuoleman mukana.