1. Havainnointi ja tiedonkeruu :Tiedemiehet alkoivat tehdä systemaattisia havaintoja ja kerätä tietoa luonnonilmiöistä. He kirjasivat havaintonsa huolellisesti ja etsivät tiedoista malleja ja säännönmukaisuuksia.
2. Kokeilu :Kokeista tuli tärkeä työkalu hypoteesien ja teorioiden testaamiseen. Tiedemiehet suunnittelivat kokeita, joiden avulla he pystyivät hallitsemaan ja manipuloimaan muuttujia systemaattisesti, eristämään tekijöitä ja tarkkailemaan muutosten vaikutuksia.
3. Induktiivinen päättely :Tutkijat käyttivät havaintojensa ja kokeellisten tulostensa perusteella induktiivista päättelyä tehdäkseen johtopäätöksiä ja yleistääkseen luonnosta. He pyrkivät luomaan syy-seuraus-suhteita ja muotoilemaan yleisiä lakeja tai periaatteita.
4. Matemaattinen päättely :Matematiikalla oli yhä tärkeämpi rooli tieteellisissä tutkimuksissa. Tutkijat käyttivät matemaattisia työkaluja tietojen analysoimiseen, muuttujien välisten suhteiden johtamiseen ja kvantitatiivisten mallien kehittämiseen luonnonilmiöiden kuvaamiseen.
5. Toistettavuus ja todentaminen :Tutkijat korostivat toistettavuuden ja tulosten todentamisen merkitystä. He rohkaisivat muita tutkijoita toistamaan kokeitaan ja tarkastelemaan havaintojaan varmistaakseen niiden pätevyyden ja luotettavuuden.
6. Tulosten julkaisu :Tämän aikakauden aikana ilmestyi tieteellisiä lehtiä ja julkaisuja, joiden avulla tutkijat voivat jakaa havaintojaan ja käydä avointa vuoropuhelua ja vertaisarviointia. Tämä helpotti uuden tiedon levittämistä ja rohkaisi tieteellistä keskustelua.
7. Yhteistyö ja vaihto :Tutkijat alkoivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa ideoita, havaintoja ja kokeellisia tuloksia kollegoiden kanssa eri tieteenaloilla. Tämä edisti älyllisen vaihdon ja keskinäisen oppimisen kulttuuria.
Ottamalla nämä menetelmät käyttöön tiedemiehet tieteellisen vallankumouksen aikana loivat tiukan ja järjestelmällisen lähestymistavan tiedon hankkimiseen. Tämä empiirinen lähestymistapa loi perustan modernille tieteelle ja muutti ymmärrystämme luonnosta.