Voimme kuitenkin tunnistaa joitain keskeisiä teemoja ja arvoja, jotka nousevat esille läpi kertomuksen, jotka voidaan tulkita kirjoittajan (J.K. Rowlingin) näkökulmaksi:
1. Rakkauden ja perheen tärkeys: Kautta tarinan näemme rakkauden voiman, sekä perheellisen että platonisen, taistelevan pimeyttä ja pahaa vastaan. Harryn rakkaus ystäviään kohtaan ja äitinsä uhraukset ovat keskeisiä hänen selviytymiselleen ja lopulta Voldemortin voittamisessa. Tämä teema korostaa yhteyden merkitystä ja sen tarjoamaa voimaa.
2. Rohkeus ja epäitsekkyys: Alkuperäisestä pelostaan ja epävarmuudestaan huolimatta Harry osoittaa suunnatonta rohkeutta koko tarinan ajan. Hän kohtaa toistuvasti vaaroja ja vaarantaa henkensä suojellakseen rakastamiaan. Tämä korostaa rohkeuden arvoa ja voimaa asettaa muiden tarpeet omien edelle.
3. Hyvä vs. paha: Tarinan keskeinen konflikti kohtaa hyvän ja pahan, jota edustavat Harry ja Voldemort. Rowlingin selkeä kanta ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan, erityisesti erinäisiä kohtaan, näkyy Voldemortin vihassa "jästisyntyneitä" kohtaan ja hänen halussaan puhdasveriseen velhoyhteiskuntaan.
4. Uskon voima: Tarinan aikana Dumbledoren ja Hagridin kaltaiset hahmot muistuttavat Harrya jatkuvasti hänen luontaisesta hyvyydestään ja mahdollisuuksistaan. Tämä viittaa siihen, että usko itseensä ja muihin voi antaa yksilöille mahdollisuuden voittaa vastoinkäymiset ja saavuttaa suuria asioita.
5. Koulutuksen ja tiedon merkitys: Tylypahkan noituuden ja velhojen koululla on keskeinen rooli tarinassa, ja se esittelee tiedon ja oppimisen arvoa. Opiskelijoita rohkaistaan tutkimaan, kokeilemaan ja oppimaan virheistään korostaen kasvatuksen merkitystä henkilökohtaisessa kasvussa ja maailman ymmärtämisessä.
6. Ystävyyden arvo: Tarina korostaa ystävyyden tärkeyttä ja toveruuden voimaa. Harryn, Ronin ja Hermionen side on ratkaisevan tärkeä heidän menestyksensä kannalta, ja se osoittaa voimaa, joka syntyy yhteisistä kokemuksista ja keskinäisestä tuesta.
Vaikka nämä teemat ovat yleisiä tarinassa, on tärkeää muistaa, että Rowlingin näkemys ei ole nimenomaisesti ilmaistu, vaan pikemminkin implisiittinen kerronnan kautta. Lukija jää viime kädessä tulkitsemaan tarinaa ja tekemään omat johtopäätöksensä kirjoittajan aikeista ja uskomuksista.