Antiikin Kreikan filosofit:
* Aristoteles (384-322 eaa): Vaikka Aristoteles pidettiin usein "välitienä" empirismin ja rationalismin välillä, hän painotti voimakkaasti havaintoa ja kokemusta tieteellisissä ja filosofisissa tutkimuksissaan. Hän uskoi, että tieto tuli aistikokemuksen ja järjen yhdistelmästä.
* Epikuros (341-270 eaa.): Demokritoksen seuraaja Epikuros keskittyi aistihavainnon rooliin maailman ymmärtämisessä. Hän uskoi, että kaikki tieto johtui aistivaikutelmista ja torjui synnynnäisten ideoiden olemassaolon.
Varhaismodernit filosofit:
* Francis Bacon (1561-1626): Baconia pidetään modernin empirismin isänä. Hän kannatti tiukkaa, induktiivista lähestymistapaa tiedon hankkimiseen, joka perustuu havainnointiin, kokeiluun ja empiiristen tietojen keräämiseen. Hän uskoi, että tiedettä tulisi johtaa huolellisen havainnoinnin ja kokeilun kautta, mikä johtaa uusien todisteisiin perustuvien teorioiden kehittämiseen.
* John Locke (1632-1704): Locke väitti tunnetusti, että mieli on syntyessään "tabula rasa" (tyhjä liuska), mikä tarkoittaa, että kaikki tieto on johdettu kokemuksesta. Hän erotti ensisijaiset ominaisuudet (esineille luontaiset, kuten muoto ja koko) ja toissijaiset ominaisuudet (subjektiiviset havainnot, kuten väri ja haju).
Muita tärkeitä lukuja:
* Thomas Hobbes (1588-1679): Vaikka Hobbes ei ollut tiukka empiristi, hän korosti aistikokemuksen roolia ymmärryksemme muodostamisessa maailmasta.
* George Berkeley (1685-1753): Berkeley oli radikaali empiristi, joka väitti, että ainoat asiat, jotka voimme tietää varmasti, ovat omat havaintomme. Hän julisti tunnetusti "oleminen tarkoittaa tulla havaittavaksi".
Varhaisten empiristien tärkeimmät panokset:
* Keskity kokemukseen tiedon lähteenä: Tämä haastoi perinteisen järjen ja synnynnäisten ideoiden korostamisen.
* Havainnoinnin ja kokeilun painottaminen: Tämä loi perustan nykyaikaisille tieteellisille menetelmille.
* Abstraktien spekulaatioiden hylkääminen: Varhaiset empiristit pyrkivät perustamaan tiedon konkreettiseen todellisuuteen.
* Havaintoteorioiden ja mielen luonteen kehitys: Nämä ajatukset vaikuttivat myöhempään filosofiseen ja psykologiseen ajatteluun.
On tärkeää muistaa, että termi "varhaiset empiristit" on löysä, ja näillä filosofeilla oli erilaisia näkemyksiä. Heillä kaikilla oli kuitenkin perustavanlaatuinen sitoutuminen ajatukseen, että kokemus on perimmäinen tiedon lähde.