Yksi tärkeimmistä asioista, jonka Stanley oppi itsestään, oli, että hän oli rohkeampi kuin luuli. Kun hän alkoi kiivetä vuorelle, hän oli kauhuissaan. Mutta kun hän jatkoi kiipeilyä, hän tajusi pystyvänsä enemmän kuin uskoi mahdolliseksi. Hän pystyi kohtaamaan pelkonsa ja voittamaan ne, ja hän nousi kokemuksesta vahvempana ja itsevarmempana ihmisenä.
Stanley oppi myös voivansa luottaa ystäviinsä. Zero oli aina hänen tukenaan tarjoten tukea ja rohkaisua. Ja vaikka Armpit ja X-Ray eivät olleet niin lähellä Stanleyä kuin Zero, he tarjosivat silti apuaan, kun hän sitä tarvitsi. Stanley tajusi, että hän saattoi luottaa ystäviinsä ja että yhdessä he voisivat saavuttaa mitä tahansa.
Lopulta Stanley oppi, että hänellä oli kyky voittaa kaikki hänen tielleen tulleet haasteet. Kiipeäminen vuorelle oli vaikeaa, mutta Stanley ei koskaan antanut periksi. Hän jatkoi matkaansa, vaikka hän oli väsynyt ja masentunut. Ja lopulta hän saavutti vuoren huipulle voittajana. Stanleyn matka ylös vuorelle oli metafora hänen matkalleen elämän läpi. Hän oppi, että hän pystyi enemmän kuin uskoi mahdolliseksi ja että hän pystyi selviytymään kaikista tielleen tulleista haasteista. Hän oppi myös, että hän voi luottaa ystäviinsä ja että yhdessä he voivat saavuttaa mitä tahansa. Stanleyn matka oli itsensä löytämisen matka, ja hän nousi siitä vahvempana ja itsevarmempana ihmisenä.