1. Molemmat sisältävät tiukan tiedonkeruun ja -analyysin:
Sekä opillinen että ei-juridinen tutkimus vaatii tutkijoita keräämään tietoa ja analysoimaan sitä voidakseen tehdä perusteltuja johtopäätöksiä. Oppitutkimuksessa nämä tiedot voivat sisältää oikeustapauksia ja säädöksiä, kun taas ei-oikeudellisen tutkimuksen osalta ne voivat koostua empiirisistä tiedoista, haastatteluista ja tutkimuksista.
2. Oikean menetelmän noudattaminen:
Tarkkuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi molemmat tutkimustyypit noudattavat erityisiä menetelmiä. Oppitutkimuksessa noudatetaan juridisen päättelyn ja analyysin periaatteita, kun taas ei-juridinen tutkimus nojaa tutkimussuunnitelmiin, tilastollisiin menetelmiin ja kvalitatiiviseen analyysiin.
3. Tulkinnan ja synteesin painotus:
Sekä opillisessa että ei-juridisessa tutkimuksessa tulkinnalla ja synteesillä on merkittävä rooli. Tutkijoiden on tulkittava ja analysoitava kerättyä tietoa tehdäkseen merkityksellisiä johtopäätöksiä ja edistääkseen olemassa olevaa tietokantaa.
4. Selkeä tulosten esittely:
Molempien tutkimustyyppien tulokset tulee esitellä selkeästi ja välittää kohdeyleisölle. Oppitutkimus esittää päätelmänsä usein oikeudellisten argumenttien tai teorioiden muodossa, kun taas ei-juridinen tutkimus esittää havaintojaan tutkimuspapereissa, raporteissa tai muissa tietylle tieteenalalle sopivissa muodoissa.
5. Sitoutuminen eettisiin periaatteisiin:
Molemmissa tutkimuksissa noudatetaan eettisiä periaatteita, joilla varmistetaan tutkimukseen osallistuneiden suoja, tietojen luottamuksellisuus sekä plagioinnin ja muiden akateemisten väärinkäytösten välttäminen.
6. Osallistuminen tiedon luomiseen:
Opillisen ja ei-oikeudellisen tutkimuksen tavoitteena on edistää olemassa olevaa tietämystä omilla aloillaan. Oppitutkimus edistää oikeudellista tiedettä ja oikeuden kehitystä, kun taas ei-oikeudellinen tutkimus edistää ymmärrystämme erilaisista sosiaalisista, tieteellisistä ja humanistisista aiheista.
7. Vertaisarviointiprosessi:
Sekä opillinen että ei-oikeudellinen tutkimus käy läpi vertaisarviointiprosesseja akateemisen kurinalaisuuden, pätevyyden ja luotettavuuden varmistamiseksi. Vertaisarvioijat arvioivat tutkimusprojekteja metodologian, data-analyysin ja loogisen päättelyn kaltaisten kriteerien perusteella ennen julkaisemista.
Vaikka opillinen ja ei-oikeudellinen tutkimus eroavat erityisistä lähestymistavoistaan ja aiheistaan, niillä on yhteiset perusperiaatteet tiukasta tutkimusmetodologiasta, eettisestä käytöksestä ja tiedon luomisen pyrkimyksestä.