Termiä käytti ensimmäisenä Aristoteles kirjassaan Poetics, jossa hän käyttää termiä viitaten tragedian katsomisen tunnekokemukseen. Aristoteleen mukaan katarsis on negatiivisten tunteiden, kuten säälin ja pelon, puhdistamista taiteen tai muiden emotionaalisen vapautumisen muotojen avulla.
Psykoterapiassa katarsisi on tekniikka, jota voidaan käyttää auttamaan potilaita pääsemään käsiksi ja ilmaisemaan tukahdutettuja tunteita, kuten vihaa, surua tai surua. Katarsis ei ole itsenäinen terapia, vaan sitä käytetään useammin osana laajempaa terapeuttista prosessia.