1. Kuvat: Shelley luo eloisia kuvia kuvaamaan Ozymandias-patsasta ja sen ympäristöä. Hän käyttää sanoja, kuten "runkottomat jalat", "laaja ja runkoton", "särkynyt visage" ja "yksinäinen ja tasainen hiekka" maalatakseen kuvan autioudesta ja rappeutumisesta.
2. Kontrasti: Ozymandias-patsaan mahtipontisuuden ja sen ympäristön karun todellisuuden välinen kontrasti on runon keskeinen teema. Shelley käyttää sanoja, kuten "kolossaali" ja "mahtava" kuvaamaan patsasta, kun taas "ei mitään jäännöstä" ja "yksinäinen ja tasainen hiekka" kuvaamaan maisemaa.
3. Symboliikka: Ozymandias-patsas voidaan pitää ihmisen ylpeyden ja ylimielisyyden symbolina. Shelley käyttää sanoja, kuten "kuninkaiden kuningas", "mahtava" ja "kolossaali", välittääkseen Ozymandiasin oman merkityksensä. Lopulta aika kuitenkin voittaa patsaan, ja sen rappeutuminen symboloi inhimillisen kunnianhimon turhuutta.
4. Ironia: Runo on täynnä ironiaa, kun Shelley asettaa vastakkain Ozymandiasin suurenmoisen kaiverruksen todellisuuden kanssa hänen patsaan rappeutumisesta. Sanojen kuten "kysely" ja "komento" käyttö kuvaamaan Ozymandiasin patsasta lisää ironiaa, sillä patsas on nyt vain raunio.
5. Alliteraatio: Shelley käyttää alliteraatiota luodakseen rytmin ja painotuksen tunteen runoon. Esimerkiksi "s"-äänen toisto rivillä "Tapasin matkustajan antiikkimaalta" luo mysteerin ja juonittelun tunteen.
6. Riimi: Runossa käytetään säännöllistä riimijärjestelmää (ABAB CDCD EFEF GG) yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden tunteen luomiseksi. Riimit auttavat sitomaan runon yhteen ja luomaan mieleenpainuvan rakenteen.
Kaiken kaikkiaan Shelleyn taitava kielenkäyttö luo voimakkaan ja mieleenpainuvan runon, joka välittää teemoja inhimillisestä ylpeydestä, ajan kulumisesta ja inhimillisten kunnianhimojen turhuudesta.