Runon ensimmäinen osa sijoittuu nykypäivään, ja puhuja kuvailee kuilua kauneuden ja mysteerin paikaksi. Hän kirjoittaa:"Persianlahti rullaa auki turkoosi käärönsä, / Mysteerien kartta avattavaksi." Kuilu on kuitenkin myös vaaran lähde, ja puhuja varoittaa, että se voi olla "petollinen meri, / pyörteineen ja pohjavesineen".
Runon toinen osa siirtyy historialliseen perspektiiviin, ja puhuja kuvaa eurooppalaisten kolonisaattoreiden saapumista Amerikkaan. Asuttavat näkivät lahden vaurauden ja vallan lähteenä, ja he käyttivät nopeasti hyväkseen sen resursseja. Puhuja kirjoittaa:"Persianlahti, kultainen aarrearkku, / hopeaa, helmiä ja mausteita kerrottiin / rikkaudesta, jota ei voi kuvitella."
Runon kolmas osa palaa nykypäivään, ja puhuja pohtii kolonialismin perintöä. Hän kirjoittaa:"Persianlahti, todistaja rikoksillemme, / peili synkimmille ajoillemme, / muistuttaa meitä ahneudestamme ja häpeästämme."
Runo päättyy puhujan vaatimaan uutta suhdetta ihmisen ja luonnon välille. Hän kirjoittaa:"Oppikaamme Persianlahden muinaisista perinteistä / ja eläkäämme sopusoinnussa sen rannan kanssa."
"Persianlahti" on voimakas ja liikuttava runo, joka tutkii ihmisen ja luonnon monimutkaista suhdetta. Walcott käyttää Meksikonlahden kuvaa korostaakseen alueen kauneutta, vaaraa ja historiaa. Runo haastaa lukijat myös pohtimaan omaa suhdettaan ympäristöön ja pohtimaan, kuinka voisi elää kestävämmin.