Runon alussa puhuja kuvailee itseään "kadunkulmalapseksi", joka on aina liikkeessä eikä koskaan aivan kotona. Hänestä tuntuu, ettei hän kuulu minnekään ja että hänen ympärillään olevat ihmiset arvostelevat häntä jatkuvasti.
Toisessa säkeessä puhuja puhuu kuinka hän kaipaa lentää pois nykyisestä tilanteestaan. Hän haluaa paeta paikkaan, jossa hän voi olla vapaa ja hyväksytty. Hän kuvittelee itsensä lentää taivaalla, vapaa kaikista rajoituksista, joita hän tuntee maan päällä.
Kolmannessa säkeistössä puhujan unelma lennosta katkeaa hänen tilanteensa karu todellisuus. Hänet tuodaan takaisin maan päälle poliisiauton ääni ja valkoisten miesten näkemys. Hän ymmärtää, ettei hän voi paeta rasismia ja ennakkoluuloja, joita hän kohtaa jokapäiväisessä elämässään.
Runon lopussa puhuja ilmaisee päättäväisyyttä jatkaa taistelua vapautensa ja hyväksynnän puolesta. Hän kieltäytyy antamasta elämänsä negatiivisten voimien kaataa häntä. Hän haaveilee edelleen lentämisestä, eikä hän koskaan luovu toivosta paremmasta tulevaisuudesta.
Runo "Street Corner Flight" on voimakas ja liikuttava todistus kokemuksesta joutua kahden maailman väliin. Se on tarina taistelusta ja toivosta, rohkeudesta ja sitkeydestä. Runo on muistutus siitä, että emme saa koskaan luopua unelmistamme edes vaikeimpien esteiden edessä.