1. Narratiivi vs. temaattinen painopiste: Eeppinen runous keskittyy ensisijaisesti kertomaan kerrontaa, joka on yleensä sankarillinen tarina legendaarisista hahmoista tai tapahtumista. Se seuraa usein sankarin matkaa, joka kohtaa matkan varrella erilaisia haasteita ja esteitä. Normaali runous sen sijaan keskittyy tunteiden, kokemusten, henkilökohtaisen pohdinnan tutkimiseen tai tiettyjen ideoiden ja teemojen ilmaisemiseen jatkuvan tarinan kertomisen sijaan.
2. Pituus: Eeppinen runous on yleensä pitkää, usein useisiin tuhansiin riveihin. Tarinan kehittäminen edellyttää jatkuvaa ja monimutkaisempaa kerrontarakennetta. Normaali runous on tyypillisesti lyhyempää, ja se koostuu yhdestä runosta tai kokoelmasta lyhyempiä, temaattisesti liittyviä runoja.
3. Mittari: Eeppinen runous noudattaa perinteisesti tiettyä mittaria tai rytmistä kaavaa koko runon ajan. Daktyylinen heksametri on yleinen mittari, jota käytetään eeppisessä runoudessa, kuten Homeroksen "Ilias" ja Vergilius "Aeneis". Normaali runous sen sijaan voi käyttää erilaisia metrikuvioita tai käyttää vapaata säettä, josta puuttuu säännöllinen mittari.
4. Sankarilliset ominaisuudet :Eeppinen runous pyörii sankarillisten hahmojen, usein legendaaristen tai myyttisten hahmojen ympärillä, jotka tunnetaan poikkeuksellisesta voimastaan, rohkeudestaan ja hyveistään. Normaali runous voi sisältää tai ei saa olla sankareita sen aiheena.
5. Kutsuminen :Eeppinen runous alkaa usein kutsulla, jossa runoilija kutsuu muusan tai jumalan inspiraatiota ja opastusta kertomaan tarinaa. Tämä sopimus on harvinaisempi tavallisessa runoudessa.
6. Tyyli ja kieli :Eeppinen runous käyttää usein suurenmoista ja ylellistä kieltä, sillä se pyrkii välittämään eeppisiä tekoja, taisteluita ja matkoja. Se voi käyttää eloisia kuvia, hyperboleja, vertauksia ja muita kirjallisia välineitä parantaakseen sen dramaattista vaikutusta. Normaali runous voi käyttää monenlaisia tyylejä ja kieltä riippuen teemasta ja runoilijan yksilöllisestä tyylistä.
7. Yleisö ja julkinen esiintyminen: Eeppistä runoutta esitettiin usein suullisesti muinaisina aikoina ja se oli tarkoitettu lausuttavaksi yleisölle. Sillä on vahva tarinankerrontaperinne, jossa runoilija toimii kertojana. Normaalia runoutta voi lukea yksityisesti, eikä sitä välttämättä ole tarkoitettu julkiseen esitykseen.
Esimerkkejä:
- eeppinen runous :Homeroksen "Ilias" ja "Odysseia", Vergiliusin "Aeneis", Danten "Inferno", Miltonin "Paradise Lost" ja Firdausin "Shahnameh".
- Normaali runous :Shakespearen sonetit, Wordsworthin "Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey", Emily Dickinsonin "Toivo" on höyhenet - ja nykyajan vapaasäkeiset runot moderneilta runoilijoilta, kuten Rupi Kaur, Amanda Gorman ja muut.
On tärkeää huomata, että nämä erot ovat yleistyksiä, ja kussakin genressä voi olla muunnelmia ja poikkeuksia.