Runo alkaa kummittelevalla kuvalla "täytetyistä miehistä", mikä viittaa modernin yhteiskunnan pinnallisuuteen ja keinotekoisuuteen. Puhuja kuvailee, kuinka nämä miehet "nojaavat yhteen" ja "kuivuvat" kurkkuaan turhaan yrittäessään löytää tyydytystä ja täyttymystä. Heidän ponnistelunsa osoittautuvat kuitenkin turhiksi, koska he jäävät loukkuun tyhjyyden ja epätoivon kierteeseen.
Eliot käyttää mestariteellisesti mielikuvia välittääkseen olemassaolon onton ja hajanaisen luonteen. Hän kutsuu miehiä "olkitäytetyiksi" ja heiltä puuttuu "intohimo tai tarkoitus". Heidän sanojaan verrataan "kuivuneisiin ääniin" ja heidän hymyinsä "eleeseen ilman merkitystä". Puhuja korostaa, että nämä miehet ovat vain tyhjiä astioita, joista puuttuu aidon tunteen tuli tai aidon yhteyden syvyys.
Runo sukeltaa syvemmälle onttojen miesten kohtaamaan eksistentiaaliseen kriisiin. He ovat tietoisia tyhjyydestään ja kaipaavat elinvoiman, intohimon ja uskon paluuta, mutta he näyttävät kykenemättömiltä pakenemaan tilaansa. He kaipaavat "intohimoa", "motiivia" ja "muistoa" antaakseen elämälleen merkityksen, mutta he pysyvät lukittuina hengelliseen pysähtyneisyyteen.
Eliot viittaa myös uskonnollisen vakaumuksen menettämiseen ja perinteisten arvojen rappeutumiseen modernissa yhteiskunnassa. Runo viittaa useisiin uskonnollisiin symboleihin ja viittauksiin, kuten "kuoleman toinen valtakunta", mikä viittaa elämän tuollaiseen maailmaan, jossa edes kuolema ei tarjoa lohtua. Puhujan sävy on epätoivoinen, kun hän valittaa uskon rappeutumista ja nykyajan ihmiskunnan kyvyttömyyttä löytää transsendenttia tai lunastusta.
"The Hollow Men" huipentuu voimakkaaseen ja hämmentävään päätökseen. Puhuja esittää joukon retorisia kysymyksiä, jotka korostavat elämän turhuutta ja merkityksellisen järjestyksen puuttumista. Hän julistaa, että "silmät eivät ole täällä" ja "kuolleessa ei ole elämää", mikä viittaa siihen, että onttojen ihmisten hengellinen tyhjyys on saavuttanut pisteen, josta ei ole paluuta.
Runon pääteema on nykyajan ihmiskunnan kokema syvä vieraantumisen ja menetyksen tunne. "The Hollow Men" esittää synkän ja synkän näkemyksen maailmasta, jossa yksilöt ovat loukussa epätoivon kierteeseen, kaipaavat merkitystä, mutta eivät löydä sitä. Eliotin ahdistavien kuvien ja symboliikan käyttö tehostaa runon emotionaalista vaikutusta jättäen lukijoihin levottomuuden ja syvällisen pohdiskelun olemassaolon luonteesta.