Williamin runous on runouden tyyppi, jolle on ominaista vahvan, elävän kuvaston käyttö ja keskittyminen luontoon. Se on nimetty englantilaisen runoilijan William Wordsworthin mukaan, jota pidetään yhtenä romanttisen runouden liikkeen perustajista.
Williamin runous kirjoitetaan usein vapaassa säkeessä, ja se käyttää tyypillisesti erilaisia runollisia välineitä, mukaan lukien metafora, vertaus, personifikaatio ja alliteraatio. Williamin runouden tavoitteena on luoda lukijassa ihmeen ja kunnioituksen tunne ja inspiroida heitä arvostamaan luonnon kauneutta.
Joitakin esimerkkejä Williamin runoudesta ovat:
* William Wordsworthin "I Wandered Lonely as a Cloud"
* Samuel Taylor Coleridgen "The Rime of the Ancient Mariner"
* John Keatsin "Oodi satakielille"
* Percy Bysshe Shelleyn "Oodi länsituulelle"
* William Blaken "The Tyger"
William-runous on edelleen suosittua tänään, ja se inspiroi jatkuvasti uusia runoilijoiden sukupolvia. Se on muistutus siitä, että luonto on ihmeen ja kauneuden lähde ja että se voi olla taiteen inspiraation lähde.