Runo on jaettu kahteen säkeeseen. Ensimmäinen säkeistö kuvaa miehen fyysistä ulkonäköä ja toinen hänen psykologista ja henkistä tilaa. Ensimmäinen säkeistö korostaa miehen fyysistä uupumusta ja vuosien kovaa työtä hänen keholleen. Hänen kasvonsa ovat "groteski" ja "eloistuneet", ja hänen silmänsä ovat "uonneet ja kuolleet". Toinen säkeistö paljastaa, että miehen sisäinen maailma on yhtä autio kuin hänen ulkonäkönsä. Hän on "härän veli", joka on pelkkä työväline, jolla ei ole tahdonvapautta tai itsetuntoa.
Runo päättyy sarjaan retorisia kysymyksiä, jotka haastavat lukijan kohtaamaan miehen tilan seuraukset. Puhuja kysyy:"Kuka sai hänet kuolleeksi tempaukselle ja epätoivolle, / asia, joka ei sure eikä koskaan toivo, / jäykkä ja tyrmistynyt, härän veli?" Runosta tulee siten voimakas syytös sosiaalisista järjestelmistä ja taloudellisesta epätasa-arvosta, jotka ovat luoneet työväenluokalle sellaiset järjettömät olosuhteet.
"Man with the Hoe" on saanut laajaa kiitosta voimakkaasta kuvasta, emotionaalisesta intensiivisyydestä ja sosiaalisesta kritiikistä. Sitä pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkona, ja se on inspiroinut lukuisia taideteoksia, musiikkia ja kirjallisuutta. Runo muistuttaa usein huomiotta jääneistä työväenluokan kamppailuista ja haastaa lukijat pohtimaan hillittömän kapitalismin ja riiston inhimillisiä kustannuksia.