> Pakkanen
> _Hans Christian Andersen_
>
> Ikkunassa kuunvalossa
> Pakkanen on vetänyt yön läpi,
> Kevyellä ja ihmeellisellä kädellä,
> Puut ja tornit niin mahtavia,
> Ja silta ruokojen läpi
> Linnaan rikkaruohojen keskellä,
> Kaikki niin uskomattoman reilua.
>
> Kun aamuaurinko paistaa,
> Kaikki nämä mielikuvitukset ovat laskussa;
> Sitten katsotaan mitä jää jäljelle
> Tästä kipukuvasta:
> Vain vesipisaroita
> Ikkunalla niin yksinäinen,
> Sumuisesta ilmasta jähmettynyt.
>
> Mikä oli ihmeellistä ja kevyttä
> Vaaleassa kuunpaisteessa kirkas,
> Nyt ei ole muuta kuin tahra,
> Ja sen kauneus unohtui,
> Kun ikkunan kehyksessä,
> Auringon kultaisessa liekissä,
> Se liukenee itsestään melkoisesti.