Vaelsin yksinäisenä kuin pilvi
Se kelluu korkeilla laaksoilla ja kukkuloilla,
Kun näin kerralla väkijoukon,
Kultaisten narsissien joukko;
Järven rannalla, puiden alla,
Lepatusta ja tanssia tuulessa.
Jatkuvasti kuin tähdet, jotka loistavat
Ja tuikki Linnunradalla,
He venyttelivät loputtomana rivinä
Lahden reunaa pitkin:
Kymmenen tuhatta näki minut yhdellä silmäyksellä,
Heiluttavat päätään reippaassa tanssissa.
Aallot heidän vieressään tanssivat; mutta he
Häivyttivät kimaltelevat aallot riemussa:
Runoilija ei voinut muuta kuin olla homo,
Tällaisessa jännässä yrityksessä:
Katsoin – ja katselin – mutta vähän ajatellut
Mitä vaurautta esitys minulle toi:
Usein, kun makaan sohvallani
Tyhjänä tai mietteliäällä tuulella,
Ne välähtävät tuossa sisäisessä silmässä
Mikä on yksinäisyyden autuus;
Ja sitten sydämeni täyttyy ilolla,
Ja tanssii narsissien kanssa