Sonetti 18
_Vertaako sinua kesäpäivään?_
Olet ihanampi ja maltillisempi:
Kovat tuulet ravistelevat toukokuun rakkaat silmut,
Ja kesävuokrasopimuksella on aivan liian lyhyt päivämäärä:
Joskus liian kuuma taivaan silmä loistaa,
Ja usein hänen kultainen ihonsa on himmeä;
Ja jokainen messu messuilta joskus laskee,
Sattumalta tai luonnon muuttuvalla kurssilla, untrimm’d;
Mutta sinun ikuinen kesäsi ei katoa,
Älä menetä omistamaasi messua,
Eikä kuolema saa kerskata, sinä lepäät hänen varjossaan,
Kun olet ikuisessa linjassa ajan kanssa, sinä kasvat:
Niin kauan kuin miehet hengittävät tai silmät näkevät,
Kauan elää tämä ja tämä antaa sinulle elämän.
Sonetti 29
_Kun häpeänä onnen ja miesten silmien edessä, _
Minä yksin huudan hylättyä tilaani,
Ja vaivaa kuuroa taivasta saappattomilla huudoillani,
Ja katso itseäni ja kiro kohtaloani,
Toivotan minulle yhtä rikasta toivossa,
Esiintyi kuten hän, kuten hän ystäviensä kanssa,
Toivoen tämän miehen taidetta ja tämän miehen ulottuvuutta,
Siitä, mistä nautin eniten, olen vähiten tyytyväinen;
Silti näissä ajatuksissani melkein halveksin,
Ehkä ajattelen sinua ja sitten tilaani,
Kuin kiirulle päivän noustessa
Synkästä maasta laulaa virsiä taivaan portilla,
Sillä suloinen rakkautesi muista, että sellainen rikkaus tuo,
Että sitten halveksin vaihtaa tilaani kuninkaiden kanssa.
Sonetti 116
_Älä päästä todellisten mielien avioliittoon_
Myönnä esteet. Rakkaus ei ole rakkautta
Joka muuttuu, kun se muutos löytää,
Tai taivuttelee poistajalla poistaakseen:
Voi ei! se on aina kiinteä merkki,
Se näyttää myrskyistä, eikä sitä koskaan horjuta;
Se on tähti jokaisen sauvan soivan haukun alla,
Kenen arvo on tuntematon, vaikka hänen korkeutensa otetaankin.
Rakkaus ei ole Ajan hölmö, vaikkakin ruusuiset huulet ja posket
Hänen taipuvan sirpin kompassin sisällä tulee;
Rakkaus ei muutu hänen lyhyillä tunteillaan ja viikkoillaan,
Mutta kestää sen tuhon rajalle asti.
Jos tämä on erehdys ja minusta todistettu,
En koskaan kirjoittanut, enkä kukaan mies ole koskaan rakastanut.