Runon alussa puhuja kuvailee "vanhaa" syksyä, "kultaisten maissipeltojen" ja "nauravien taivaiden" aikaa, jonka hän yhdistää omaan nuoruuteensa ja viattomuuteensa. Pian puhuja kuitenkin tajuaa, että tämä syksy on ohi, ja hän on nyt elämässään uudessa kaudella, jota leimaavat "pimeät" ja "katkerat" päivät.
Tämän jälkeen puhuja kuvailee erilaisia muutoksia, joita hän näkee ympäröivässä luonnossa. Lehdet putoavat puista, kukat haalistuvat ja eläimet valmistautuvat talveen. Kaikki nämä muutokset muistuttavat puhujaa siitä, että aika kuluu ja että hän vanhenee.
Runo päättyy puhujan pohtimiseen kuoleman väistämättömyydestä. Hän tietää, että jonain päivänä hän kuolee, aivan kuten syksyn lehdet putoavat. Hän kuitenkin löytää lohtua myös luonnon kauneudesta, ja hän uskoo, että kuolemassakin on vielä toivoa lunastukselle ja uudistukselle.
Kaiken kaikkiaan "Syksy" on monimutkainen ja liikuttava runo, joka tutkii ajan, muutoksen ja kuolevaisuuden teemoja. Campbell käyttää eloisia kuvia ja symboliikkaa luodakseen voimakkaan ja mieleenpainuvan taideteoksen, joka vangitsee luonnon kauneuden ja surun.
Tässä on joitain lisäkohtia, jotka voidaan tehdä runosta:
* Runo on kirjoitettu jambisella pentametrillä, perinteisellä mittarilla, jota käytetään usein soneteissa ja muissa muodollisissa runoissa. Tämä mittari auttaa luomaan runoon tasapainon ja järjestyksen tunteen, joka on ristiriidassa puhujan kaaoksen ja hämmennyksen tunteiden kanssa.
* Runossa käytetään erilaisia kirjallisia välineitä, mukaan lukien metafora, vertaus ja personifikaatio. Nämä laitteet auttavat luomaan rikkaan ja teksturoidun runon, joka on täynnä aistillisia yksityiskohtia ja eloisia kuvia.
* Runo on myös täynnä viittauksia klassiseen mytologiaan ja kirjallisuuteen. Esimerkiksi puhuja vertaa itseään kreikkalaiseen jumalaan Paniin, joka tunnettiin villistä ja kesyttämättömästä luonteestaan. Nämä viittaukset lisäävät runoon syvyyttä ja monimutkaisuutta, ja ne osoittavat myös, että Campbell oli hyvin luettu ja koulutettu runoilija.
"Syksy" on voimakas ja liikuttava runo, joka tutkii ajan, muutoksen ja kuolevaisuuden universaaleja teemoja. Campbellin elävät kuvat ja symboliikka auttavat luomaan ikimuistoisen taideteoksen, joka vangitsee luonnon kauneuden ja surun.