1. Elegia on runouslaji, joka valittaa jonkun tai jonkun kuolemaa. Aihe on usein surullinen ja pohdiskeleva.
2. Termi elgia tulee kreikan sanasta "elegos", joka tarkoittaa "surulaulua". Elegisia runoja laulettiin tai lausuttiin alun perin hautajaisissa.
3. Eleialla on pitkä historia, joka juontaa juurensa antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Jotkut tunnetuimmista elegisista runoista ovat Homeroksen, Ovidiuksen ja Vergiliusin teokset.
4. Monet elegioita noudattavat samanlaista rakennetta. Ne alkavat usein surun tai surun lausunnolla. Runoilija muistelee sitten vainajan elämää ja pohtii heidän kuolemaansa. Runo voi päättyä rukoukseen tai lohdutukseen surevan puolesta.
5. Elegia voi olla voimakas ja liikuttava runouden muoto. Se voi auttaa ihmisiä käsittelemään surua ja menetystä sekä muistamaan ja kunnioittamaan kuolleita.
6. Elegia ei rajoitu kuolemaan. Sitä voidaan käyttää myös valittamaan muita menetyksiä, kuten rakkauden, nuoruuden tai viattomuuden menetystä.
7. Jotkut elegioita on kirjoitettu kevyellä tai jopa humoristisella sävyllä. Nämä runot voivat silti ilmaista surua, mutta niissä juhlitaan myös vainajan elämää.
8. Elegia voi olla tehokas yhteiskunnallisen muutoksen työkalu. Se voi lisätä tietoisuutta tärkeistä asioista, kuten sodasta, köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta.
9. Runoutta, joka muistaa ja pohtii tärkeitä historian tapahtumia, voidaan pitää elegioina. Esimerkiksi Allen Ginsbergin runo "Howl" on elegia Beat Generationille ja Claudia Rankinen "Citizen:An American Lyric" on elegian poliisin tappamille afroamerikkalaisille.
10. Elegia voi olla tärkeä osa paranemista niille, jotka ovat kokeneet menetyksen tai trauman, sekä henkilökohtaista että kollektiivista.