"Tintern Abbeyssa" Wordsworth pohtii luonnon vaikutusta hänen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Hän syventyy ajatukseen, että tuttuun maisemaan käynti pitkän ajan jälkeen voi herättää voimakkaita muistoja ja oivalluksia. Runo vangitsee hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan ja pohdiskelujaan, mutta se ylittää myös yksilön koskettaakseen yleismaailmallisia inhimillisiä tunteita ja pohdintaa suurempia filosofisia kysymyksiä olemassaolosta.
Wordsworth tutkii käsitettä luonnon "läsnäolosta" ja kuinka se voi tarjota lohtua ja inspiraatiota. Hän pohtii myös menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden suhdetta, mikä viittaa siihen, että ihmismielellä on kyky ylittää aika ja löytää yhteyksiä elämän eri hetkien välillä.
Runo tutkii edelleen käsitettä "rauhassa muistettu tunne", joka viittaa siihen, että menneisyydessä koetut tunteet voidaan muistella ja kokea uudelleen rauhallisessa tilassa, mikä mahdollistaa syvemmän ymmärryksen ja pohdinnan.
"Tintern Abbey" koskettaa myös teemoja kuolevaisuudesta, ihmisen tilasta ja elämän tarkoituksen etsimisestä. Wordsworth pohtii ajan ohikiitävää luonnetta ja kuoleman väistämättömyyttä ja pohtii, kuinka muistot ja kokemukset voivat tarjota jatkuvuuden ja yhteyden tunteen kuolevaisuuden edessä.
Pohjimmiltaan "Tintern Abbey" on syvällinen tutkimus filosofisista ajatuksista, jotka kaivettavat ihmisen suhdetta luontoon, aikaan, muistiin ja olemassaoloon. Se menee pidemmälle kuin pelkkä kuvauksen kuvauksellisesta sijainnista ja sukeltaa filosofisen itsetutkiskelun ja meditaation maailmaan.