Vuonna 1956 kirjoitettu Allen Ginsbergin runo "Howl" pidetään yhtenä Beat Generationin tärkeimmistä teoksista, ja sitä on kehuttu sen raa'asta, emotionaalisesta voimastaan ja amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikistä. Runo on kuitenkin myös laajalti kielletty ja kyseenalaistettu sen selkeän kielen, seksuaalisen kuvamateriaalin ja sen yhteyden huumeiden käyttöön ja vastakulttuurisiin arvoihin vuoksi.
Vuonna 1957 "Howl" joutui merkittävän säädyttömän oikeudenkäynnin kohteeksi San Franciscossa. City Lights Bookstoren kustantaja Lawrence Ferlinghetti sai syytteen säädyttömän materiaalin levittämisestä "Howlin" myymisestä poliisille, joka piti runoa pornografisena. Oikeudenkäynti keräsi merkittävää mediahuomiota ja siitä tuli taistelukenttä sananvapauden ja moraalisen konservatiivisuuden kohtaaville voimille.
Oikeudenkäynnin aikana puolustusasianajaja Jake Ehrlich esitti asiantuntijalausuntoja tunnetuilta runoilijoilta, kirjailijoilta ja kirjallisuuskriitikoilta väittäen, että "Howl":lla oli merkittävää kirjallista arvoa ja että sen kiistanalainen kieli oli suojattu ensimmäisellä lisäyksellä. Paljon julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin jälkeen tuomari päätti Ferlinghettin hyväksi todeten, että "Howl" ei ollut säädytöntä ja että sen sosiaalinen merkitys oli suurempi kuin sen mahdollisesti aiheuttamat haitat.
Tästä laillisesta voitosta huolimatta "Howl" kohtasi edelleen haasteita ja kieltoja eri puolilla Yhdysvaltoja. Koululautakunnat ja eri yhteisöjen kirjastot yrittivät tukahduttaa kirjan vetoamalla sen kiistanalaiseen sisältöön ja sen mahdolliseen vaikutukseen nuoriin. Runon maine voimakkaana kirjallisuusteoksena ja sen horjumaton tuki monilta kirjailijoilta, tutkijoilta ja taiteilijoilta varmisti kuitenkin sen kestävyyden ja merkityksen amerikkalaisessa kulttuurissa.