1. Lomake :Runon kokonaismuoto viittaa sen rakenteelliseen perusmalliin. Yleisiä runomuotoja ovat sonetit, balladit, oodit, haikut, vapaa jae ja muut. Jokaisella lomakkeella on omat erityispiirteensä ja käytäntönsä.
2. Mittari :Metri on runon painotettujen ja painottamattomien tavujen malli. Erilaiset mittarit, kuten jambinen pentametri tai trokainen tetrametri, luovat rytmisen vaikutelman ja lisäävät runon musikaalisuutta.
3. Rhyme Scheme :Riimimalli on rivien lopun riimivien sanojen malli. Se voidaan tunnistaa määrittämällä kirjaimia riimiääniin. Esimerkiksi ABAB CDCD on yleinen riimimalli.
4. Rivinvaihdot :Runon rivinvaihdot osoittavat, missä yksi rivi päättyy ja toinen alkaa. Ne vaikuttavat runon rytmiin, tahtiin ja visuaaliseen ulkonäköön. Enjambment, jossa lause tai lause kulkee riviltä toiselle ilman taukoa, on yleinen runoudessa käytetty tekniikka.
5. Sparit :Stanzas ovat runon riviryhmiä, jotka on erotettu toisistaan tyhjällä välillä. Ne ovat samanlaisia kuin proosan kappaleet ja luovat tunnetta organisaatiosta ja rakenteesta. Eri runoissa voi olla erilaisia säkeistömalleja.
6. Toisto :Sanojen, lauseiden tai äänten toistaminen voi luoda runoon korostusta, rytmiä ja yhtenäisyyden tunnetta. Sitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin, kuten teeman vahvistamiseen tai musiikillisen tehosteen luomiseen.
7. Kunnollinen kieli :Kuvanllinen kieli, kuten metaforat, vertaukset, personifikaatio ja symboliikka, lisää syvyyttä ja monimutkaisuutta runon merkitykseen. Se auttaa luomaan kuvia, herättämään tunteita ja välittämään ideoita mielikuvituksellisella ja luovalla tavalla.
Analysoimalla runon rakenneosia, mukaan lukien sen muoto, mitta, riimimalli, rivinvaihdot, säkeet, toistot ja kuvakieli, lukijat voivat saada syvemmän käsityksen runoilijan taidosta, runon tarkoitetusta merkityksestä ja tavoista, joilla runoilija välittää sanomansa.