Tässä on tiivistelmä runosta:
Ensimmäisessä säkeessä Spring-Rice muodostaa syvän yhteytensä Englantiin viitaten siihen "Englantikseen" ja "syntymäoikeuteensa". Hän vannoo uskollisuutensa ja horjumattoman rakkautensa kotimaalleen sanoen, että Englannissa on hänen sydämensä ja sielunsa.
Toinen säe korostaa Englannin historiallisia taisteluita, mukaan lukien menneisyydessä käydyt taistelut ja nykyajan haasteet. Spring-Rice osoittaa kunnioitusta rohkeille miehille, jotka ovat antaneet henkensä maansa puolesta mahdollistaen tulevien sukupolvien elää vapaudessa. Hän tunnustaa hinnan, joka on maksettu Englannin suuruudesta, ja hänen halukkuutensa tehdä osansa sen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.
Kolmannessa säkeessä Spring-Rice pohtii Englannin luonnon kauneutta ja kuvailee sen kumpuilevia kukkuloita, vihreitä laaksoja ja rauhallista maaseutua. Hän saa inspiraatiota ja voimaa kotimaansa nähtävyyksistä ja äänistä ja saa rohkaisua täyttääkseen sitoumuksensa.
Neljäs säe ilmaisee Spring-Ricen vakaumuksen siitä, että Englanti on toivon ja vapauden symboli ei vain sen kansalaisille vaan koko maailmalle. Hän uskoo, että Englannilla on ratkaiseva rooli rauhan, vapauden ja oikeuden edistämisessä. Hän lupaa seisoa lujasti maansa rinnalla ja työskennellä aina sen parantamiseksi.
Runon läpi toistuva refrääni korostaa puhujan horjumatonta sitoutumista Englantiin ja horjumatonta rakkautta, joka sitoo hänet maahansa. Rivit "Vannun sinulle, maani, kaiken maan päällä olevan, kokonaisen ja täydellisen, rakkauteni palveluksen" heijastavat runoilijan syvää antaumusta ja epäitsekkyyttä.
Teoksessa "I Vow toe, My Country" Cecil Spring-Rice välittää intohimoisesti valtavaa isänmaallisuutta, kiitollisuutta Englannin historiasta ja kulttuurista sekä halukkuutensa tehdä henkilökohtaisia uhrauksia kotimaansa hyvinvoinnin ja kunnian puolesta. Tämä runo on edelleen voimakas ilmaus rakkaudesta isänmaata kohtaan ja toimii muistutuksena kansallisen ylpeyden ja yhtenäisyyden arvosta.