Mikä runo oli Shakespearen kirous?

Shakespearen tunnetuin kirousruno on "Sonett 116". Se on kuuluisa sonetti, joka tutkii rakkauden luonnetta ja kuinka se kestää ajan ja olosuhteiden haasteista huolimatta. Runo alkaa rivillä "En anna minun myöntää todellisten mielien avioliittoon esteitä". Jatketaan kuvaamalla, kuinka ulkoiset voimat tai ajan kuluminen eivät vaikuta todelliseen rakkauteen. Runo päättyy riviin "Rakkaus ei muuta lyhyillä tunteillaan ja viikkoillaan, / vaan kestää sen tuomion rajalle asti." Se tulkitaan usein kiroukseksi niille, jotka yrittäisivät puuttua todelliseen rakkauteen.