Stanza 1:
Alusriveissä puhujalle esitetään "ensimmäinen oppitunti" johdannon muodossa kuolemaan, jota symboloi hukkuneen miehen odottamaton näky. Puhujan ensimmäinen reaktio on shokki ja epäusko, joka näkyy lauseessa "Tuijotin häntä epäuskoisena."
Stanza 2:
Puhuja vetoaa ruumiiseen vastenmielisyydestään huolimatta. Hän huomaa tutkivansa miehen piirteitä ja tajuavansa, että tässä elottomassa ruumiissa oli kerran elämää, toiveita, pelkoja ja unelmia, aivan kuten hänen. Tämä oivallus syventää hänen yhteyttään vainajaan, ja hän kyseenalaistaa oletuksensa elämästä ja olemassaolosta.
Stanza 3:
Tässä säkeessä puhujan ajatukset kääntyvät filosofisiin pohdiskeluihin. Hän pohtii ajatusta, että tämä kuollessa oleva mies on saavuttanut syvällisen ymmärryksen elämän todellisesta olemuksesta, vaikka hän ei silti ole tietoinen omasta katoamisestaan. Tämä ymmärrys ylittää ajallisen ja yhdistää hänet universaaliseen tietoon.
Stanza 4:
Runo siirtyy nykyhetkeen, jossa puhujalle jää kohtaamisen viipyvä vaikutus. Kuva ruumiin paisuneesta, vesistöstä ruumiista kummittelee häntä ja saa hänet kyseenalaistamaan olemassaolon luonteen ja kuoleman väistämättömyyden. Hän pohtii, kohtaako hänkin samanlaisen lopputuloksen, ja kaipaa syvällistä kokemusta, joka antaa hänen elämälleen syvemmän merkityksen.
Analyysi:
"First Lesson" on voimakas meditaatio kuolevaisuuden teemoista, elämän ohimenevyydestä ja näiden oivallusten merkityksestä näkökulman muovaamisessa. Booth havainnollistaa tätä eloisilla kuvilla hukkuneesta miehestä, joka edustaa kuoleman karua todellisuutta. Runo rohkaisee itsetutkiskelua ja pohdiskelua, kyseenalaistaen olemassaolon luonteen ja etsimään elämän syvempää tarkoitusta. Booth vangitsee tehokkaasti kuoleman kohtaamiseen liittyvät monimutkaiset tunteet ja korostaa sen potentiaalia herättää syvällinen tietoisuus yksilöissä.
Runo tutkii myös ajatusta siitä, että kuolema voi tarjota oivalluksia ja viisautta elävien ulottumattomissa. Ruumis, jonka kuvataan "oppineen koko läksyn" kuolemassa, edustaa maallisten huolenaiheiden ylittämistä. Sitä vastoin elävää symboloiva puhuja etsii edelleen transformoivaa ja merkityksellistä kokemusta.
Tyylillisesti runolle on ominaista Boothin tarkka kielenkäyttö, taitava kuvien käyttö ja huolellisesti tehdyt rivinvaihdot, jotka lisäävät runon vaikuttavuutta ja tahtia. Linjojen lyhyys ja intensiivisyys lisäävät kiireellisyyttä ja mietiskelyä.
"First Lesson" on ajatuksia herättävä ja koskettava runo, joka kutsuu lukijoita kohtaamaan pelkonsa, tunnustamaan heidän kuolevaisuutensa ja ottamaan vastaan syvälliset opetukset, joita tällaisista vastakkainasetteluista voi syntyä. Se toimii muistutuksena arvostaa elämän lahjaa ja etsiä syvempiä yhteyksiä olemassaolon olemukseen.