"Köyhä maa" voidaan nähdä heijastuksena ihmisen kokemuksista elää vaikeassa ja ankarassa ympäristössä. Se pohtii haasteita, joita tällaisissa olosuhteissa elävät kohtaavat, ja sitkeyttä, jota heidän on kehitettävä selviytyäkseen ja löytääkseen merkityksen elämälleen.
Runossa käytetty kuvasto luo autiouden ja tyhjyyden tunteen korostaen Takamaan elämän ankaruutta. Neilson käyttää "köyhän maan" metaforaa kuvaamaan itse maata, mikä viittaa sen köyhyyteen ja resurssien puutteeseen. Runon kuvaus luonnosta "kuihtuneiden unelmien", "hiljaisten tasangojen" ja "kuivuuden halkeilevien hiekkajen" paikkana vahvistaa tätä autiouden ja epätoivon tunnetta.
Ympäristön ankaruudesta huolimatta runo viittaa myös Australian maiseman kauneuden ja voiman tunteeseen. Runoilija viittaa "kumeihin" (eräänlainen eukalyptuspuu) ja "suolapensaan" (kuivuutta kestävä kasvi), mikä viittaa siihen, että tästä anteeksiantamattomasta maasta löytyy asetelma ja joustavuus.
Runo pohtii myös tässä maassa asuvien ihmisten päättäväisyyttä ja henkeä. Puhuja ilmaisee ihailua "pioneerin sielua" kohtaan, joka "urassi erämaata" ja ehdottaa, että juuri tämä henki pitää heidät pystyssä tällaisten haasteiden edessä.
Kaiken kaikkiaan "Köyhä maa" on runo, joka vangitsee elämän ankarat todellisuudet ja haasteet Australian takamailla ja tunnustaa samalla tämän maiseman ja sen ihmisten kauneuden ja voiman.