1. Keskity tunteisiin ja henkilökohtaiseen ilmaisuun: Sekä nykyrunoudessa että 1300-luvun runoudessa painotetaan usein henkilökohtaisten tunteiden, ajatusten ja kokemusten ilmaisemista. Näiden taideteosten avulla runoilijat voivat välittää sisimpiä tunteitaan, unelmiaan ja kamppailujaan, mikä luo emotionaalisen resonanssin tunteen lukijoiden kanssa.
2. Kuvaavien kielten käyttö: Kuvannomainen kieli, kuten metaforat, vertaukset, personifikaatiot ja alliteraatiot, on keskeinen piirre sekä nykyrunoudessa että 1300-luvun runoudessa. Nämä kirjalliset laitteet lisäävät runokieleen syvyyttä ja eloisuutta, jolloin runoilijat voivat luoda rikkaita kuvia ja välittää monimutkaisia tunteita tehokkaasti.
3. Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen asioiden tutkiminen: Monet runoilijat sekä nykypäivänä että 1300-luvulla käyttävät runoutta keinona tutkia ja kommentoida sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Nämä runolliset teokset pohtivat usein yhteiskunnallisia ongelmia, epäoikeudenmukaisuuksia, poliittisia tilanteita ja ihmisen tilaa antaen voimakkaan äänen muutokselle ja pohdiskelulle.
4. Kokeilu muodon ja rakenteen kanssa: Nykyrunous ja 1300-luvun runous esittelevät molemmat runollisen muodon ja rakenteen kokeilua. Vaikka perinteiset runomuodot, kuten sonetit ja oodit, olivat yleisiä 1300-luvulla, modernit runoilijat usein irtautuvat näistä sopimuksista ja tutkivat vapaata runoutta, proosarunoutta ja muita epäsovinnaisia rakenteita välittääkseen luovia visioitaan.
5. Kerrontaelementit: Nykyrunoudessa, samoin kuin 1300-luvun runoudessa, joistakin teoksista löytyy kerronnallisia elementtejä. Nämä runolliset narratiivit kertovat tarinoita, kuvaavat kohtauksia tai kertovat henkilökohtaisista kokemuksista ja saavat lukijat mukaansa juonen ja etenemisen tunteella.
On tärkeää huomata, että vaikka nämä yhtäläisyydet ovat olemassa, nykyrunous on myös kehittänyt omat ainutlaatuiset piirteensä, jotka heijastavat modernin yhteiskunnan muuttuvia tunteita, estetiikkaa ja huolenaiheita. Runoilijat jatkavat innovointia, kokeiluja ja runollisen ilmaisun rajojen työntämistä tehden nykyrunoudesta monipuolisen ja elävän kirjallisen taiteen kentän.