- Sanavalinta:tietyt sanat, jotka runoilija valitsee välittääkseen merkityksen, luodakseen mielikuvia ja herättääkseen tunteita.
-Kunnollinen kieli:Kirjallisten välineiden, kuten metaforien, vertausten, personifikaatioiden ja symbolismin käyttö kielen ilmaisuvoiman parantamiseksi.
-Sensorinen kieli:Elävien sanojen käyttö, jotka vetoavat aisteihin (näkö, kuulo, haju, maku ja kosketus) aistikokemuksen luomiseksi lukijalle.
-Denotaatio ja konnotaatio:Kirjaimellinen merkitys (denotaatio) ja ehdotetut tai oletetut merkitykset (merkitykset), jotka liittyvät valittuihin sanoihin.
- Monimutkaisuus ja yksinkertaisuus:Käytetyn kielen monimutkaisuus tai yksinkertaisuus, joka vaihtelee suoraviivaisesta ja helppokäyttöisestä kielestä monimutkaiseen ja erittäin kuvaannolliseen kieleen.
-Rhyme and Meter:Riimikuvioiden ja metristen rakenteiden käyttö voi vaikuttaa runon musikaalisuuteen, rytmiin ja yleisääneen.
-Sävy:Sanojen valinnan ja niiden järjestyksen välittämä tunnesävy. Sanalla on ratkaiseva rooli runon tunnelman ja tunnelman luomisessa.
Analysoimalla runon sanamuotoa lukijat voivat saada käsityksen runoilijan tyylistä, teemoista ja suunnitelluista vaikutuksista yleisöön.