Romanttinen runous on runoutta, joka heijastaa romantiikan ihanteita. Sille on tyypillisesti tunnusomaista:
* Tunteiden korostaminen: Romanttiset runoilijat kirjoittivat usein omista henkilökohtaisista tunteistaan ja kokemuksistaan sen sijaan, että he yrittäisivät kirjoittaa objektiivisista tai yleismaailmallisista totuuksista.
* Kuvien käyttö: Romanttiset runoilijat käyttivät usein eloisia kuvia luodakseen tunnelman tai ilmaistakseen tunteitaan.
* Symboliikan käyttö: Romanttiset runoilijat käyttivät usein symboleja edustamaan abstrakteja ideoita tai tunteita.
* Luonnon idealisointi: Romanttiset runoilijat kirjoittivat usein luonnosta tavalla, joka idealisoi sen ja piti sitä kauneuden, inspiraation ja henkisen yhteyden lähteenä.
* Keskity yksilöön: Romanttiset runoilijat kirjoittivat usein yksilön maailmankokemuksesta sen sijaan, että olisivat keskittyneet yhteiskunnan kollektiiviseen kokemukseen.
Jotkut kuuluisimmista romanttisista runoilijoista ovat:
* William Wordsworth
* Samuel Taylor Coleridge
* John Keats
* Percy Bysshe Shelley
* Lord Byron
* Emily Dickinson
* Walt Whitman
Romanttisella runoudella on ollut pysyvä vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen. Se näkyy myöhempien runoilijoiden, kuten T.S. Eliot, Ezra Pound ja Wallace Stevens.