1. Siirtymä ja häviö: Runo alkaa kuvailemalla päähenkilön siirtymäkokemusta, kun hän lähtee kotoa ja vaeltelee eri paikoissa. Rivit "Vaeltelin ja vaelsin / kunnes tulin paikkaan / en ole koskaan ollut ennen / telttojen kaupunki" viittaavat menettämisen ja epävarmuuden tunteeseen, kun puhuja joutuu tuntemattomalle alueelle.
2. Näkymättömyys: Päähenkilö tuntee näkymättömän ja nimettömän tunteen kaupungissa, josta esimerkkinä ovat lauseet, kuten "Kävelin kaduilla / kuin varjo varjojen keskellä". Tämä heijastaa monien syrjäytyneiden yksilöiden kokemuksia, jotka tuntevat olevansa huomiotta jätetty ja irrotettu yhteiskunnasta.
3. Ankkurointi muistoihin: Siirtymisestä huolimatta puhuja löytää lohtua heidän muistoistaan ja kulttuurisista juuristaan. Rivit kuten "kannoin muistojani/nipussa selässäni/kuin etana kantaa kuoritaan" korostavat henkilökohtaisen historian ja perinnön merkitystä identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämisessä.
4. Yhdistäminen uudelleen: Puhuja löytää lopulta kuulumispaikan "tummien kasvojen" yhteisössä, ja he kokevat uudelleen yhteyden kulttuuriperintöönsä. Rivit "Löysin kansani/kaupungin sydämestä" viittaavat itsensä löytämiseen ja oman identiteetin vahvistamiseen.
5. Kestävä henki: Runo päättyy joustavaan ja uhmaavaan sävyyn, kuten puhuja julistaa:"Olen edelleen täällä / tanssin edelleen." Tämä välittää viestin voimasta ja joustavuudesta, kun päähenkilö jatkaa sinnikkyyttä huolimatta syrjäytymis- ja vieraantumiskokemuksistaan.
Kaiken kaikkiaan Anchorage tutkii syrjäytymisen, menettämisen ja kuulumisen etsimisen teemoja ja korostaa samalla muistin, kulttuuriperinnön ja yhteisön voimaa identiteetin ja tarkoituksen tunteen ylläpitämisessä.