Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka metafyysiset runoilijat mittasivat:
* Enjambment: Metafyysiset runoilijat käyttivät usein enjambointia, joka on lauseen tai lauseen jatkaminen riviltä toiselle ilman taukoa tai välimerkkejä. Tämä tekniikka auttoi luomaan virtauksen ja jatkuvuuden tunteen runoon ja antoi runoilijoille mahdollisuuden tutkia monimutkaisia ideoita ilman, että jäykät rivinvaihdot rajoittivat heitä.
* Vaihteleva rivinpituus: Metafyysiset runoilijat käyttivät usein eri rivipituuksia yhdessä runossa, lyhyistä staccato-riveistä pitkiin, juokseviin riveihin. Tämä rivinpituuden vaihtelu auttoi luomaan rytmin ja musikaalisuuden tunteen, ja sitä voitiin käyttää tiettyjen sanojen tai ideoiden korostamiseen.
* Epäsäännölliset riimimallit: Metafyysiset runoilijat kokeilivat myös erilaisia riimimalleja, mukaan lukien epäsäännölliset tai riimiltä poikkeavat kuviot. Tämä epäsovinnainen riimin käyttö auttoi luomaan yllätyksen ja monimutkaisuuden tunteen, ja sitä voitiin käyttää kiinnittämään huomiota tiettyihin sanoihin tai lauseisiin.
Kaiken kaikkiaan metafyysisten runoilijoiden lähestymistapaa metriin leimaa sen joustavuus, vaihtelevuus ja ilmaisukyky. Tämä lähestymistapa antoi heille mahdollisuuden luoda runoja, jotka olivat sekä älyllisesti haastavia että emotionaalisesti resonoivia.