1. Vertailu:
- "Seisämme kuin kaksi tyhmää patsasta"
- "Ja hapuile yhteen sokeasti käsillämme"
- "Hän on varjo näköttömällä tielläni"
2. Metafora:
- "Emme ole muuttaneet, paitsi erottuaksemme"
3. Personointi:
- "Vuodet valehtelevat meistä"
"Hiljaisuus kasvaa ja kasvaa välillämme"
4. Aliteraatio:
- "Kuin kaksi tyhmää patsasta"
- "Ja hapuile yhteen sokeasti käsillämme"
- "Vuodet valehtelevat meistä"
5. Enjambment:
- "Hän on varjo näköttömällä tielläni,/sokea niinkuin minä olen, ja kompastelee hänen jäljessään"
6. Retoriset kysymykset:
- "Mitä voimme tehdä?"
- "Mitä olemme tehneet?"
Nämä puhehahmot luovat yhdessä elävän ja tunteellisen muotokuvan kireästä isä-poika-suhteesta. Vertailut ja metaforat korostavat kahden hahmon välistä etäisyyden ja eron tunnetta, kun taas personifikaatio ja alliteraatio lisäävät kuviin syvyyttä ja tekstuuria. Kiinnitys ja retoriset kysymykset luovat kiireellisyyden ja turhautumisen tunteen, mikä heijastaa isän ja pojan välistä jännitystä ja konfliktia. Kaiken kaikkiaan "Isä pojalle" -elokuvan puhehahmojen taitava käyttö lisää runon emotionaalista vaikutusta ja välittää kahden hahmon välisen suhteen monimutkaista dynamiikkaa.