Runon läpi puhuja pohtii lapsuuden kokemuksiaan pelloilla, joilla hän tunsi syvän yhteyden Jumalaan ja maahan. Hän muistelee tiettyjä hetkiä, jolloin hän tunsi Jumalan läsnäolon, kuten "lintupesän maissista" ja "haukan näkemisestä päänsä päällä auringossa". Kuitenkin, kun puhuja varttui ja kulutti enemmän arjen vastuut ja häiriötekijät, hän menetti vähitellen tämän yhteyden tunteen.
Rivi "hävitit heidät eilen" toimii käännekohtana runossa ja merkitsee puhujan oivallusta, että hän on menettänyt jotain suurta arvoa. Hän näkee, että hän on harhautunut polulta, joka kerran johti hänet lähemmäksi Jumalaa ja luontoa. Runo saa sitten kiireellisemmän ja pohdiskelevamman sävyn, kun puhuja ilmaisee kaipauksensa saada takaisin menettämänsä yhteys.
Runon yhteydessä "menetit ne eilen" voidaan tulkita monella tavalla. Se voi viitata puhujan viattomuuden menettämiseen ja lapsenomaiseen ihmettelyyn tai hänen lisääntyvään irtautumiseensa luonnosta modernin yhteiskunnan vaatimusten vuoksi. Viime kädessä se edustaa syvän henkisen yhteyden menetystä, jonka puhuja on päättänyt löytää uudelleen.
Kaiken kaikkiaan rivi "kadotit heidät eilen" kiteyttää puhujan katumuksen ja kaipuun, mikä luo pohjan runon loppuosalle, joka tutkii lunastuksen ja merkityksen etsimisen teemoja menetyksen edessä.