1. Vertailut:
"Hänen silmänsä olivat kuin tähdet, niin kirkkaasti ne loistivat"
"Hänen äänensä oli kuin kuiskaus, pehmeä ja matala."
"Hänen hymynsä oli kuin auringonpaiste, lämmin ja kirkas."
- "Hänen kosketuksensa oli kuin tuuli, lempeä ja viileä."
Nämä vertaukset vertaavat Anan piirteitä luonnollisiin elementteihin korostaen hänen kauneutta ja eteerisiä ominaisuuksia.
2. Metaforat:
- "Hän oli kukka täydessä kukassa."
- "Hän oli auringonsäde pilvisenä päivänä."
Nämä metaforat rinnastavat Anan suoraan kauniisiin luonnollisiin kuviin, mikä korostaa entisestään hänen positiivisia ominaisuuksiaan.
3. Personointi:
"Tähdet tanssivat hänen silmissään"
- "Kuu lauloi kehtolaulun yössä"
- "Tuuli kuiskasi hänen nimensä."
Tässä runoilija omistaa inhimillisiä ominaisuuksia ei-inhimillisille olennoille, mikä tuo lumoamisen tunteen Anan ympäristön kuvauksiin.
4. Aliteraatio:
- "tähtitaivas"
- "Lopeita tuulia"
- "pehmeitä kuiskauksia".
Nämä toistuvat konsonanttiäänet luovat miellyttävän ääniefektin ja lisäävät runon musikaalisuutta.
5. Assonanssi:
- "kirkkaasti ne loistivat"
- "aurinko, lämmin"
- "kuin tuuli."
Nämä toistuvat vokaaliäänet luovat tasaisen, harmonisen äänen luettaessa runoa ääneen.
6. Toisto:
- "Ana" (toistetaan koko runon ajan)
- "Tykkää" (toistettu vertauksissa)
"Anan" toisto korostaa hänen keskeistä läsnäoloaan runossa, kun taas "tykkää" toisto vahvistaa hänen ja kauniiden luonnon elementtien välisiä vertailuja.
Nämä kirjalliset laitteet luovat yhdessä elävän kuvauksen Anasta ja hänen kiehtovista vaikutuksistaan ympäröivään maailmaan.