Runoilija korostaa, kuinka Daniel-San lähtee fyysiselle matkalle käymällä karateharjoittelussa taistellakseen vastustajaansa vastaan. Samanaikaisesti hänen poikansa lähtee metaforiselle matkalle harjoittelemalla karatea keinona kehittää itseluottamusta ja oppia arvokkaita elämäntunteja karatesta.
Hän panee merkille, kuinka Daniel-San hakee ohjausta herra Miyagilta, viisaalta mentorilta, ja kuinka hänen poikansa hakee ohjausta karatemestareilta. Molemmat kohtaavat esteitä ja haasteita, mutta kestävät kurinalaisuutta, päättäväisyyttä ja mentoriensa tukea.
Loppujen lopuksi runo korostaa yhteisiä kokemuksia itsensä löytämisestä, tiedon tavoittelusta ja Daniel-Sanin ja hänen poikansa osoittamasta kestävyydestä, kun he navigoivat karatematkoillaan.