Kitara, Lorcan määrittelevä Andalusian sielun symboli, on jatkuvasti läsnä hänen työssään. Teoksessaan "The Guitar" hän käyttää sitä metaforana elämän hauraudesta ja ohimenevyydestä. Kitaran kielten soiminen on kuin kellon tikitykset, jotka laskevat sekunteja väistämättömään kuolemaamme. Kitaran surullinen ääni kaikuu kuolleiden valituksia ja elävien tuskaa. Se on muistutus siitä, että kuolema on aina läsnä, myös keskellä elämää.
Melankoliaa
Kitara on myös melankolian symboli, joka on läpitunkeva teema espanjalaisessa kulttuurissa. Kitaran "duenden" tai hengen sanotaan olevan sekoitus iloa ja surua, ja tämä kaksijakoisuus heijastuu itse musiikissa. Kitara voi tuottaa kauneimpia ja kummittelevia melodioita, mutta ne ovat usein surullisen sävyisiä. Tämä katkeransuloisuus heijastaa espanjalaista kokemusta, jota leimaa sekä ilo että tuska, juhla ja tragedia.
Intohimo
Kitara on intohimon instrumentti, ja tämä intohimo heijastuu Lorcan kirjoituksiin. Hänen runonsa ja näytelmänsä ovat täynnä voimakkaita tunteita, ja kitaraa käytetään usein ilmaisemaan tätä tunnetta. "The Guitar" -elokuvassa kitaran kielet verrataan "tuulen hermoihin" ja "tähtien ääniin". Kitara on voimakkaimpien ja alkukantaisimpien tunteiden kanava, ja kitaran kautta Lorcan hahmot ilmaisevat rakkauttaan, vihaansa, iloaan ja suruaan.
Muisti
Kitara on muistivarasto, ja tämä on toinen teema, jota tutkitaan Lorcan "The Guitarissa". Kitaran kielten sanotaan olevan "täynnä muistoja", ja ne voivat kuljettaa kuuntelijan eri aikoihin ja paikkoihin. Kitara voi tuoda esiin menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, ja se on muistutus siitä, että kaikki liittyy toisiinsa.
Kitara, sellaisena kuin se esitetään Lorcan kirjallisuudessa, ilmentää monimutkaista vuorovaikutusta elämän ja kuoleman, ilon ja surun sekä intohimon ja muistin välillä. Symbolisten ja musiikillisten voimiensa kautta kitarasta tulee syvällinen astia, joka ilmaisee inhimillisen kokemuksen olemuksen ja olemassaolon syvällisiä todellisuutta.