Tässä on muutamia syitä, miksi jotkut folkiesit ovat saattaneet suhtautua kriittisesti rock and rolliin alkuaikoina:
1. Musiikilliset erot :Kansanmusiikille on tyypillistä akustinen instrumentointi, perinteiset laulut ja keskittyminen tarinankerrontaan. Rock and roll sen sijaan sisälsi usein sähköinstrumentteja, kovaäänistä laulua ja ajorytmiosuutta, mikä joidenkin folkien mielestä oli poikkeama "puhtaasta" folk-perinteestä.
2. Kulttuuriero :Folk-skene ja rock and roll -skene edustivat erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ryhmiä 1960-luvulla. Kansanmusiikki yhdistettiin intellektuelleihin, poliittisiin aktivisteihin ja boheemimpaan elämäntyyliin, kun taas rock and roll oli tiiviimmin sidoksissa nuorisokulttuuriin ja vähemmän avoimeen poliittiseen kantaan.
3. Kaupallinen menestys :Rock and roll saavutti valtavan kaupallisen suosion teini-ikäisten ja valtavirran yleisön keskuudessa, kun taas kansanmusiikki säilyi suhteellisen markkinarakoina. Jotkut kansanmuusikot ovat saattaneet tuntea olevansa rock and rollin menestyksen ja suosion varjoon tai uhatuksi.
On tärkeää huomata, että kaikki kansanmuusikot eivät vastustaneet rock and rollia. Monet folk-esittäjät, kuten Bob Dylan, alkoivat kokeilla sähköinstrumentteja ja rockvaikutteisia soundeja 1960-luvun puolivälissä. Lisäksi jotkut kansanmuusikot omaksuivat folkin ja rockin fuusion, mikä johti sellaisten genrejen kehittymiseen kuin folk rock, psykedeelinen folk ja country rock.