1970-luvulla Bowie siirtyi souliin, funkiin ja R&B-vaikutteiseen musiikkiin albumeilla, kuten "Young Americans" ja "Station to Station". Hän omaksui elektronisen ja uuden aallon tyylit 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, esimerkkinä ikoninen albumi "Low" ja hitti "Let's Dance".
Bowie jatkoi genren rajojen uhmaamista seuraavien vuosikymmenten ajan tutkiessaan art rockia, kokeellista musiikkia ja jopa industrial rockia albumeilla, kuten "Scary Monsters (and Super Creeps)" ja "Outside". Koko uransa ajan hän sekoitti usein elementtejä rockista, popista, elektronisesta, soulista, avantgardista ja monesta muusta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että David Bowien musiikki kattaa laajan valikoiman genrejä, joten on haastavaa sijoittaa hänet yhteen kategoriaan. Hän rikkoi jatkuvasti musiikillisia rajoja ja loi monipuolisen luettelon, joka uhmaa helppoa luokittelua.