Maaliskuussa 44 eKr. ryhmä roomalaisia senaattoreita, joita johtivat Marcus Junius Brutus ja Gaius Cassius Longinus, teki salaliiton Julius Caesarin murhaamiseksi. He uskoivat, että Caesarin kasvava voima ja kunnianhimo uhkasivat Rooman tasavallan perinteisiä arvoja ja instituutioita.
Salamurhaajat asettuivat senaattiin, jossa he suunnittelivat toteuttavansa juoninsa istunnon aikana. Caesarin astuessa senaattiin salaliittolaiset lähestyivät häntä, ja he ympäröivät hänet. Useat senaattorit vetivät tikarinsa ja alkoivat puukottaa Caesaria, joka oli aseeton ja kiinni vartioituna. Legendan mukaan Brutus oli viimeisten salamurhaajien joukossa, jotka iskivät Caesariin, joka lausui kuuluisat viimeiset sanat:"Et tu, Brute?" ("Sinäkin, Brutus?") epäuskossa ja petoksessa.
Caesar kaatui edeltäjänsä, hänen kilpailijansa, Pompeuksen patsaan juurelle. Verenvuodatus senaatin sisällä merkitsi Caesarin elämän loppua ja muutti merkittävästi Rooman historian kulkua.
Maaliskuun ideat symboloivat pettämistä ja poliittista juonittelua roomalaisessa kulttuurissa, ja tapahtuma muistetaan käännekohtana Rooman tasavallan siirtymisessä Rooman valtakuntaan.