- Alap:Tämä on intialaisen klassisen musiikin improvisaation alkuvaihe ja monimutkaisin vaihe. Muusikot aloittavat esittelemällä ragan tärkeimmät ominaisuudet, korostamalla tiettyjä nuotteja, lauseita ja melodisia vivahteita määritelläkseen sen luontaisen tunnelman ja rakenteen. Alapin improvisaatio kehittyy vähitellen, kun yksittäiset nuotit laajenevat lyhyiksi melodisiksi kuvioiksi, joita koristavat "meends" (hienot sävyjen väliset diat) ja sävyn värivaihtelut.
- Jod:Kun alap etenee, se voi siirtyä "jod"-vaiheeseen. Ragan sisällä pysyen, improvisaatio kiihtyy tempoltaan ja monimutkaisuudeltaan. Rytmiset kuviot tulevat entistä näkyvämmiksi, ja niissä on nopeita nuottijaksoja ("taan") taukojen välissä.
- Jhala:"Jhala"-osiossa siirrytään hallitsevaan rytmiseen soittamiseen sekä melodia- että lyömäsoittimilla. Muusikot esittelevät taitojaan monimutkaisissa rytmisissä lauseissa tai kuvioissa, joita kutsutaan "bolsiksi", sekä nopean sormitustekniikan avulla. Melodinen linja voi olla jossain määrin toistuvassa muodossa, koska painopiste on rytmisten muunnelmien tutkimisessa.
Improvisoiduissa osissa esiintyjän taito, mielikuvitus ja syvällinen ragan ymmärtäminen nousevat esiin. Heillä on liikkumavaraa sukeltaa henkilökohtaisiin tulkintoihin, tutkia melodisen muodon eri sävyjä ja puolia noudattaen samalla valitun ragan sääntöjä ja estetiikkaa. Taitoa improvisoida hyvin arvostetaan intialaisessa klassisessa musiikissa, sillä se osoittaa muusikon mestaruutta, spontaanisuutta ja luovuutta.