Yksi esimerkki absoluuttisesta musiikista on Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 5 c-molli op. 67 . Se on sävelletty vuonna 1808, ja se on yksi Beethovenin tunnetuimmista ja ikonisimmista teoksista. Sinfonia on puhtaasti instrumentaalinen, eikä siinä ole ohjelmallisia tai narratiivisia elementtejä. Se on voimakas ja emotionaalisesti latautunut teos, joka tunnetaan neljän sävelen (lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä) avausaiheestaan, joka tunnetaan "kohtalo-aiheena".
Beethovenin sinfonia nro 5 esittelee hänen musiikillisen rakenteen, harmonian ja tunneilmaisun hallintaa. Sitä pidetään länsimaisen klassisen musiikin ehdottomana mestariteoksena, ja sitä ihaillaan edelleen sen ajattoman kauneuden ja musiikillisen syvyyden vuoksi.