Akustiikka: Äänitiede on pianon soittamisen perusta. Kun pianonäppäintä painetaan, vasara iskee kieleen, jolloin se värisee ja tuottaa ääntä. Äänenkorkeus määräytyy kielen pituuden, jännityksen ja massan sekä pianon koon mukaan.
Mekaniikka: Pianon mekaniikkaan kuuluu ymmärrys kuinka soittimen osat toimivat yhdessä. Toiminta, joka on mekanismi, joka välittää näppäinpainallukset vasaroille, sisältää vipuja, jousia ja muita komponentteja. Pianisteilla on oltava perustiedot näistä mekanioista voidakseen huoltaa ja säätää instrumenttejaan oikein.
Fysiikka: Pianon soittamiseen kuuluu myös ääniaaltojen ja resonanssin fysiikan ymmärtäminen. Pianon soundboardin muoto ja käytetyt materiaalit vaikuttavat ääniaaltojen projisoitumiseen ympäröivään ympäristöön. Pianistit voivat käyttää näiden fyysisten periaatteiden tietämystä hallitakseen soittonsa sävyä, laatua ja projisointia.
Neurobiologia: Pianon soittamiseen liittyy monimutkaisia hermoprosesseja. Kun pianisti lukee musiikkia, hänen aivonsa tulkitsevat symbolit ja kääntävät ne tietyiksi sormen liikkeiksi. Käsien liikkeiden koordinointi, nuottien lukeminen sekä musiikin dynamiikan ja fraseeroinnin hallinta vaatii korkeatasoista hermoston koordinaatiota ja prosessointia.
Psykologia: Psykologian tutkimuksella on merkitystä pianonsoiton kannalta esitysahdistuksen, lavapelon ja muusikoiden esiintymisen aikana kokemien tunteiden ymmärtämisessä. Lisäksi musiikkikappaleiden oppimiseen ja ulkoa muistamiseen liittyvät henkiset prosessit vaativat kognitiivisia ja psykologisia taitoja.
Ymmärtämällä akustiikkaan, mekaniikkaan, fysiikkaan, neurobiologiaan ja psykologiaan liittyvät tieteelliset periaatteet pianistit voivat parantaa soittoaan, parantaa tekniikkaansa ja arvostaa musiikin ja tieteen monimutkaista suhdetta.