Merkkijonojen määrä :Banjossa on tyypillisesti viisi kieltä, kun taas kitarassa kuusi kieltä. Lisäksi banjon kielet on tyypillisesti järjestetty tiettyyn kuvioon nimeltä "Scruggs tuning", mikä antaa sille ainutlaatuisen äänen.
Sormipoimiminen :Vaikka kitaraa voidaan soittaa näppäimellä tai sormilla, banjoa soitetaan yleisimmin sormenpoimintatekniikoilla. Tämä edellyttää yksittäisten sormien käyttämistä merkkijonojen nypimiseen, usein nopeasti peräkkäin.
Sointumuodot :Banjossa käytetyt sointumuodot eroavat kitarassa käytetyistä. Esimerkiksi banjon G-sointu muodostetaan asettamalla etusormi kolmannen kielen ensimmäiseen nauhaan ja keskisormi ensimmäisen kielen toiseen nauhaan.
Rytmiset kuviot :Banjoa soitetaan usein synkopoidulla rytmillä, jolle on ominaista odottamattomat aksentit ja tauot. Tämä voi tehdä tasaisen tempon pitämisestä haastavampaa.
Tekniikka :Kaiken kaikkiaan banjon soittamiseen vaadittava tekniikka on aivan erilainen kuin kitaran tekniikka. Vaatii aikaa ja harjoittelua kehittääksesi koordinaatiota ja tarkkuutta, joita tarvitaan tehokkaaseen banjon soittamiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka banjon ja kitaran välillä on joitain yhtäläisyyksiä, kuten kielten ja nauhojen käyttö, nämä kaksi instrumenttia ovat melko erilaisia tekniikan, äänen ja yleisen soittotyylin suhteen. Banjon soittamisen oppiminen vaatii oman ainutlaatuisen lähestymistavan ja vaatii omistautumista ja harjoittelua.